Tai mikä lieneekään. Tiedättehän sen tunteen, kun tiedät apua tarvitsevia olevan paljon, muttet osaa valita ketä auttaa? Lueskelin tovin tauon jälkeen Minun Afrikkani blogia. Siellä Emppa pohdiskelee auttamisen vaikeutta. Ja huonoa omatuntoa, kun ei teekkään kaikkeaan auttaakseen. Rupesin oikein pohtimaan asiaa (tiedän, ei pitäisi lukea blogeja vaan tehdä niitä hemmetin kouluhommia). Milloin tietää auttaneensa tarpeeksi?
Itse en mielelläni anna rahaa esim. pultsareille tai kerjäläisille (Suomessa). Vakituisesti pistän rahaa Pelastusarmeijan joulupataan ja SPR:n lipaskeräyksiin. Nyt neulon Vaaka-peittoja, sukkia, lapasia, pipoja jne. sekä apupupuja. Silti jossain takaraivossa kolkuttaa ajatus, että voisin tehdä enemmänkin. Haluaisin ottaa kummilapsen Afrikasta, mutta koskaan ei tunnu olevan tarpeeksi rahaa. Tarvitsenko todella sadatta paria kenkiä tai viidettäkymmenettä laukkua? Niihin tuhlaamillani rahoilla olisi monta lasta saatu rokotettua, ruokittua ja koulutettua. Olen pistänyt tekniikkaan viimeisen viikon aikana rahaa yli 400€, eikä tuntunut missään. Saman summan kun laittaisi kummitoimintaan, apua riittäisi n. 16:ksi kuukaudeksi.
Tiedän etten voi auttaa kaikki maailman lapsia. Kommentoin Empalle, että kun antaa yhdelle, on puutteenalaisia yksi vähemmän. Minä haluan olla vielä sen verran idealisti, että uskon pientenkin tekojen vaikuttavat. Jos jokainen neuloja tekisi yhden vaaka-peiton tai sukat, sillä saataisiin melkoinen kasa lämmintä lapsille. Apupupuja lienee lähes jokainen neulebloggaaja (kohta minäkin) tehnyt. On mieltä ilahduttavaa huomata, että vielä tässä kylmässä, kovassa, armottomassa ja kyynisessä maailmassa joku hyvä asia saa ihmiset liikkeelle. Kun näytin Rinsessalle kuvaa Apupupuista ja kerroin mihin niitä lähetetään, hän kysyi heti, että mitä voisi tehdä. Hän tarjoutui piirtämään, mutta pupujen mukaan laitetut piirrustukset saattaisivat joutua hukkaan. Hän sitten päätti hetken juteltuamme lahjoittaa värikyniä ja leluja Vaaka-keräykseen. Ihana lapsi. Ehkä toivoa maapallon tulevaisuudesta ei vielä parane menettää, kun kasvamassa on tuollaisiakin yksilöitä :)
Itse en mielelläni anna rahaa esim. pultsareille tai kerjäläisille (Suomessa). Vakituisesti pistän rahaa Pelastusarmeijan joulupataan ja SPR:n lipaskeräyksiin. Nyt neulon Vaaka-peittoja, sukkia, lapasia, pipoja jne. sekä apupupuja. Silti jossain takaraivossa kolkuttaa ajatus, että voisin tehdä enemmänkin. Haluaisin ottaa kummilapsen Afrikasta, mutta koskaan ei tunnu olevan tarpeeksi rahaa. Tarvitsenko todella sadatta paria kenkiä tai viidettäkymmenettä laukkua? Niihin tuhlaamillani rahoilla olisi monta lasta saatu rokotettua, ruokittua ja koulutettua. Olen pistänyt tekniikkaan viimeisen viikon aikana rahaa yli 400€, eikä tuntunut missään. Saman summan kun laittaisi kummitoimintaan, apua riittäisi n. 16:ksi kuukaudeksi.
Tiedän etten voi auttaa kaikki maailman lapsia. Kommentoin Empalle, että kun antaa yhdelle, on puutteenalaisia yksi vähemmän. Minä haluan olla vielä sen verran idealisti, että uskon pientenkin tekojen vaikuttavat. Jos jokainen neuloja tekisi yhden vaaka-peiton tai sukat, sillä saataisiin melkoinen kasa lämmintä lapsille. Apupupuja lienee lähes jokainen neulebloggaaja (kohta minäkin) tehnyt. On mieltä ilahduttavaa huomata, että vielä tässä kylmässä, kovassa, armottomassa ja kyynisessä maailmassa joku hyvä asia saa ihmiset liikkeelle. Kun näytin Rinsessalle kuvaa Apupupuista ja kerroin mihin niitä lähetetään, hän kysyi heti, että mitä voisi tehdä. Hän tarjoutui piirtämään, mutta pupujen mukaan laitetut piirrustukset saattaisivat joutua hukkaan. Hän sitten päätti hetken juteltuamme lahjoittaa värikyniä ja leluja Vaaka-keräykseen. Ihana lapsi. Ehkä toivoa maapallon tulevaisuudesta ei vielä parane menettää, kun kasvamassa on tuollaisiakin yksilöitä :)
Kommentit