Viime viikonloppuna olin syökavereideni kanssa öh surullisen kuuluisalla baarikierroksella. Eräät nimeltä mainitsemattomat henkilöt olivat sitten käyneet TAAS puristelemassa palomiestä. Ja just kun tänään luin Iltasanomien nettikeskustelusta, että mikään ei ole kamalampaa kun 30+ nainen, joka koittaa kännissä pokata äijää, eikä tajua ettei tätä kiinnosta. Ehkä sitä Palomiestä ei tosiaankaan kiinnosta, kun se ei vaan lämpee. Pitäköön tunkkinsa perkele. Ei siis sillä että MINÄ olisin sitä millään lailla käynyt puristelemassa..

No joo. Mutta siis illan aikana joku muistaakseni kysyi minulta, että miksi olen ollut sinkkuna vuoden. Enkä ihan rehellisesti sanottuna tiennyt. En ole maailman kaunein, fiksuin tai helpoin luonnekaan. Mutta en pidä itseäni kuitenkaan ihan hirviönä. Tosin en ole uskaltanut kysellä exiltäni asiaa... Heh heh. Kohdalle ei vaan ole sattunut ketään kiinnostavaa. Tai rehellisesti sanottuna on parikin, mutta ovatten sitten minulle saavuttamattomia ilmeisesti. Jotain pientä kiinnostusta olen molemmissa yksilöissä ollut havaitsevinani, mutta mitään ei sitten ole tapahtunut. Ja kun minä en ole ihan varma vastapuolen tunteista ja ajatuksista, niin en sitten uskalla itsekään vihjaista mitään siihen suuntaan.

Toisekseen en usko vieläkään olevani sellaisessa kunnossa, että tosissani voisin seurustella. Viime vuoden parisuhdepainajainen jätti niin syvät jäljet, ja erään ystäväni julmat sanat saivat minut tuntemaan itseni täysin arvottomaksi ja mitättömäksi. Se vihassa sanottu asia, jota ei varmaan edes oikeasti tarkoita, voi joskus tehdä korjaamatonta jälkeä. Minä en usko voivani koskaan enää rakastua. Minut on leimattu kaikin puoli arvottomaksi ihmiseksi, naiseksi ja äidiksi, vaikka lapsia minulla ei ole.

Kolmanneksi, en käy missään missä voisi tavata vapaita miehiä. Baarikäynnit ovat aika harvinaisia nykyään (eräät henkilöt kun eivät vaan osaa käyttäytyä alkoholia nautittuaan, ja ilman sitä ovat noin muuten aika kamalia. Baariympäristössä siis. Muuten kuitenkin ihan ihania. Tähän erääseen käy hyvin lause: juo itsesi mukavaksi..). Käyn töissä, kuljen työmatkat omalla autolla, en hengaile kaupungilla. Vietän vapaa-aikani salilla ja kotona neuloen. Kaveripiiriini ei kuulu sinkkumiehiä. Tai siis kuuluu, mutta ovat kuitenkin enemmän veljeen rinnastettavia kuin oikein potentiaalisia poikaystäviä. Nettideittailu ei minulta onnistu. Löydän kaikki oudot. Tällä viikolla olen siis käynyt katsomassa kesäteatteria ja huomenna menen asuntomessuille. Kumpikaan ympäristö ei varsinaisesti vedä puoleensa vapaita heteromiehiä.. Pitäskö ruveta käymään ampumaradalla?

Kaipa minun vain on sopeuduttava ajatukseen, että elän loppuelämäni yksin, vaikka se sisälläni asuva mikroskooppisen pieni optimisti uskaltaa aina aika ajoin huudella muuta. Sitähän minä alati kasvavilla lihaksillani vedän nekkuun, jollei asetu.

Ei vaan, ei tämä sinkkuelämä ole pelkää helvettiä. Päinvastoin. Yleensä tämä on kivaa. Joskus sitä vaan kaipaa kunnolla pussaamista ihan järjettömästi. Ja sitä että olis joku lähellä. Seksittäkin selviää, mutta pussaamatta aika kehnosti. Että jos siellä lukijakunnassa sattuu olemaan joku viksu ja vapaa mies, joka näillä kulmilla pyörii ja osaa pussata, niin rohkeesti kommenttia vaan ;o)

Mutta nyt lähden jatkamaan villiä viikonlopun sinkkuelämää imurin jatkeeksi. Toivottavasti muille menee vähän paremmin..