Tuli mieleen tuo lausahdus tänään, kun pohdin luonnehdintaa siitä, miten paljon pidänkään työstäni. Siis paljon. Rupesin miettimään sanoja sanonnan takana. Tykkää kuin hullu puurosta. Mistä sanonta on saanut alkunsa? Onko joskus hullut tykänneet puurosta jotenkin erityisen paljon? Vai johtuuko se siitä, että mahdollisesti ennen aikaan hullujenhuoneella puuro oli harvinaista herkkua, josta asukkaat tykkäsivät?

Meinaan vaan, että minähän olen diagnosoidusti hullu, kuten on tullut mainittua. Enkä koe tykkääväni puurosta mitenkään huikeasti. Ruispuolukkapuuro on hyvää, samoin riisipuuro. Isän tekemä ohrauunipuuro on herkkua. Mutta en siis syö puuroa mitenkään usein, enkä vaivu nirvanaan sitä syödessäni. Enemmän tykkään suklaasta. Pitäisikö sanonta päivittää 2000-luvulle? Tykkää kuin hullu suklaasta. Voitaisiin kaikki suklaansyöjät leimata hulluiksi. Entäs ne hullut jotka eivät tykkää suklaasta (minun mielestäni tosin pitää olla umpihullu jos noin on)?