Luen aktiivisesti Adoptiomatka-blogia. Olen itkenyt ja nauranut sitä lukiessani. Kirjoittaja osaa kertoa matkastaan äidiksi hyvin vangitsevin ottein. Pystyn joiltain osin samaistumaan hänen kirjoittamaansa, olenhan jossain määrin käynyt samoja asioita läpi itsekin. Olen vuosikausia haaveillut lapsen adoptoimista ulkomailta, Kiinasta. Olen monen monituista kertaa ollut prosessia jo melkein käynnistämässäkin, mutta esteenä on aina ollut raha. Tai sen puute.

Olen lukenut uutisointia Suvi Lindenin ja hänen miehensä adoptiosta, yritän ehtiä jossain vaiheessa lukemaan hänen blogiaankin. Varmaan hämmentävää aikaa heidän elämässään, kun pitkän odotuksen jälkeen lapsi oikeasti onkin siinä.

Olen itse melko vakuuttunut siitä, etten voi saada biologisia lapsia. Miksikö? En tiedä, mutta siltä minusta vaan tuntuu. Onneksi Miehellä on jo biologinen lapsi, joten sinälläänhän sillä ei ole väliä saammeko yhteisiä lapsia. Minä tiedän pystyväni rakastamaan adoptoitua lasta yhtä paljon kuin biologistakin. Totta kai haaveilemme Miehen kanssa omista lapsista. Niiden aika on varmasti lähivuosina, kumpikaan meistä kun ei ole enää varsinaisesti enää teini-ikäinen, emmekä tästä nuorrukaan. Mutta varasuunnitelmana on adoptio. Huojentavaa huomata, että meillä on vielä kymmenisen vuotta aikaa adoptointiin. Mitään ei siis tarvitse päättää tässä ja nyt.

Ihailen oikeasti ihmisiä, jotka uskaltavat kertoa avoimesti adoptiosta, ja omista tunteistaan prosessin aikana. Lapsettomuus on vaikea ja arka aihe varmaan jokaiselle, joka sen joutuu käymään läpi. Itse en uskalla edes ajatella koko asiaa. Loppupeleissä en tiedä kumpi on pelottavampaa, lapsettomuus vai vanhemmuus. Jossain takaraivossa kolkuttaa epäilys, että onko minusta äidiksi ollenkaan. Edelleen mieleen palaavat erään aikoinaan minulle läheisen ihmisen sanat: "Säälin sitä lasta joka saa sinut äidikseen." Onnekseni minulla on Mies, joka on hyvä isä Tyttärelleen, joten mahdollisella yhteisellä lapsellamme on edes yksi täyspäinen vanhempi.

Ja ystäville ja Pikkusiskolle tiedoksi: Ei, meille ei ole tulossa vauvaa. Vielä ainakaan. Kunhan nyt ensin saadaan toi muutto tehtyä ja päästään oikeasti elämään sitä yhteistä arkea, niin katsellaan siinä vaiheessa asiaa uudelleen. Että Pikkusisko palauttaa vaan sen kummilusikan takaisin liikkeeseen ja laittaa vaunut takaisin kellariin…