Welcome to my family hell.. Parin viikon päästä edessä on iloinen sukutapaaminen, isän puoleinen mummoni täyttää 85 vuotta. Juhlimme perheen kesken mummolassa pohjois-Karjalassa. Täältä etelämmästä meitä on reissuun lähdössä 6 henkeä, 5 aikuista ja yksi lapsi. Tällä hetkellä olemme menossa sinne neljällä autolla. Pikkusisko lähtee Pikku-Rinsessan kanssa miehensä autolla, isä omallaan, äiti omallaan ja minä ja Pikkuveli minun autollani. Pikkusisko, äiti ja isä lähtevät reissuun siis samalta paikkakunnalta ja minä ja Pikkuveli samalta. Äiti ja isä kun eivät pysty olemaan samassa autossa, ja vaikka pystyisivätkin, niin kukaan muu ei tilannetta kestä kattella. En ihan oikeasti tiedä pitäiskö tässä itkeä vai nauraa. Pikkusiskon kanssa kyllä jo naurettiin, kun tilannetta puhelimessa ruodimme. Onneks toi bensa on niin halpaa, että kannattaa ajella neljällä autolla peräkkäin :D

Että aikuiset ihmiset voivat olla tyhmiä. Herranen aika, jos toisen kanssa ei elo maistu, eikö sitä olis parempi lähteä suosiolla eri suuntiin, kuin väkisin pitää huonoa kulissia yllä. Ketään nämä kaksi eivät meinaan pysty enää huijaamaan. Kaikki näkevät tilanteen, jopa äidinpuoleinen mummoni päivittelee tilannetta. Perhehelvettiä parhaimmillaan.

Ja sitten moiseen pitäisi vielä Mies viedä tänään kylään. Josko sitä toistemme lähiomaiset vaikka yritettäisiin tavata ennen kuin samaan osoitteeseen virallisesti muutamme. Ehkä J:n suunnitelma perheen esittelemisestä miehelle vasta vihkimisen jälkeen kirkon portailla on ihan varteenotettava suunnitelma. Mies kyllä tietää tilanteen, mutta enpä sitten tiedä tajuaako kuinka huonosti asiat ovat. Jossain kohtaa asia tympäisi ja v***tti, mutta nyt lähinnä huvittaa. Aikuiset ihmiset käyttäytyvät kuin pikkulapset hiekkalaatikolla. Huoh.