Yksi syy miksi halusin nykyiseen työpaikkaani oli lupaus päästä työmatkoille ulkomaille. Viisi kuukautta talossa, eikä yhtään matkaa takana. Samaan aikaan taloon tullut kollegani on käynyt varmaan neljällä reissulla.

En ole ihan varma pitäisikö asiasta olla kateellinen vai tyytyväinen. Kateellinen siksi, että kyllähän reissuilla kiva on käydä, ja saa ne päivärahatkin jotka tulevat enemmän kuin tarpeeseen. Tyytyväinen siksi, että saa olla ihan vaan kotona ja nyhjätä Miehen kanssa sohvalla. No okei, kyllähän me muutakin tehdään kun nyhjätään sohvalla (mm. minä neulon), mutta herranen aika, tämä on perheblogi!

Minä siis olin ainakin kovaa vauhtia uraputkessa. Nyttemmin elämääni on kaiketi tullut lisää sisältöä, kun ura on menettänyt merkityksensä. Tai ainakin tuo kunnianhimo on jotensakin hukassa. Minä vaan neulon, suunnittelen isoja juhlia ja pussailen Miehen kanssa. Ja se jos mikä tuo sisältöä elämään. Kunniasta viis, kunhan himoa riittää.. ;o)

Ja muuten, huhtikuussa on edessä reissu J:n kanssa Milanoon. Viisi päivää. Jos jollain on vinkkejä mitä siellä kannattaa tehdä, otetaan ne ilolla vastaan.