Huokaus. Syvä huokaus. Suuri Elämänmuutokseni ei sitten alkanutkaan tällä viikolla. Kun en vain ole jaksanut. Mutta ensi viikolla, ihan varmasti..

Miksi ihmeessä minua on rankaistu laiskalla luonteella ja saamattomalla mielellä? Olisi niin kiva olla vapaa-aikanakin aktiivinen ja harrastava. Nyt kun on olemassa vielä selkeä tavoitekin, niin luulisi että edes se motivoisi. Mutta kun ei niin ei. 

Eilen sentään sää oli poutainen, joten Miehen kanssa kävimme lenkillä. Kyllähän sekin tyhjää parempi on, eikös?