Väsymys on nyt sitä luokkaa, että pitäis niin mennä talviunille. Kolme aamuherätystä ja sitten edessä on puolentoista viikon loma.

Eilen jätin avaimet kotiin ja unohdin viedä töihin kahvimaidon. Pieniä asioita, mutta tällä hetkellä nekin tuntuvat ylivoimaisilta selvittää.

Tänään ajattelin yllättää Miehen leipomalla sämpylöitä. Muuten kiva idea, mutta unohdin taikinasta suolan. Töissä kaikki vaan on niin vaikeeta, pienet asiat saa ärsyyntymään aivan suunnattomasti ja ihmisten kyvyttömyys myöntää virheitään saa minut raivon partaalle. Peräpeili on edelleen kipeä, tosin parempaan päin, tai sitten olen vaan turtunut kipuun.

Kolme päivää.. sen kai kestää vaikka päällään seisten, eikö?