Satuinpa kanavasurffaillessani Canal plussalle. Sieltä tuli ruotsalainen nuorten elokuvan Sano että rakastat mua. Lyhykäisyydessään elokuva kertoo ruotsalaisista teineistä, jotka etsivät seksuaalisuuttaan ja esittävät kokeneempia kuin ovatkaan. Harmittomaksi leikiksi tarkoitettu sms-strippaus saa järkyttävän käänteen, kun saman koulun pojat joukkoraiskaavat tytön. Tyttö ei halua tehdä asiasta ilmoitusta, vaan yrittää jatkaa elämäänsä kuten ennenkin. Raiskaajat pitävät itseään tosirakastajina, eivät tajua tekojensa seurauksia, ovat sitä mieltä, että tyttö sai mitä ansaitsi, kun esiintyi minihameessa ja topissa. 

Kuten linkin arvostelussakin sanotaan, raiskaus näytetään turhankin yksityiskohtaisesti, tuon kaltaisella väkivallalla ei saisi missään nimessä mässäillä. Kamalaa on huomata, että yhä edelleenkin nainen on tapahtuneeseen yksin syyllinen. Pojat on aina poikia, kyllä tyttöjen pitäisi ymmärtää paremmin, eikä kerjätä ikävyyksiä.

Henkilökohtainen mielipiteeni on, että jokainen saatanan sika joka raiskaa joutaisi menettää munansa valtiolle ja loppuiäkseen telkien taakse sen sijaan että tapahtunutta hyssytellään ja tekijät saavat suorastaan naurettavia tuomioita. Raiskaus ei ole seksiä, se on väkivaltaa.

Kaikessa kuvottavaisuudestaan huolimatta elokuva herätti ajatuksia. Onneksi en ole enää 16-vuotias, nykyajan nuorilla ei todellakaan ole helppoa kulkea lapsuuden ja aikuisuuden rajalla.