Matkakertomusta on muuten ihan kamalan vaikea kirjoittaa. Kun on nähnyt ja tehnyt ja kokenut niin paljon kaikkea hauskaa, ihanaa ja kivaa. Ei tiedä mistä kaikesta kirjoittaisi.

Paikka: Milano, Italia.

Aika 9.-14.4. Perillä olimme neljä kokonaista päivää, joka on mielestäni ehdoton minimi millekään kaupunkilomalle.

Parasta: Jäätelö. Keväinen sää ja auringonpaiste. Duomo. Puistot. Katumarkkinat. Jäätelö. Navigli. Pizza. Shoppailu. Jäätelö. Hyvä seura.

Pahinta: Kotiinpaluu pakkaseen, kipeytyneet jalat.

Erikoisuus: kuokkiminen häissä.

Mamma mia: Flirttailevat miehet. Kyllä kuulkaa pahemmanlaatuisesta ulkonäkökriisistä kärsivän raskaanaolevan naisen kannattaa mennä Italiaan. Vaikka tietää, että miehet eivät ihan kamalan tosissaan olleetkaan, niin silti se tuntui kivalta kun huudeltiin ciao bellaa perään.

Jäätelöä siis syötiin PALJON ja se oli jumalaisen hyvää. Onneksi kotikaupunkiinikin on rantautunut italialainen jäätelöbaari, koska suomi-jäätelö ei enää jäätelön nimeä ansaitse lainkaan. Oma suosikkini oli pistaasi sekä vanilijajäätelö jossa oli suklaapalasia. Tai ehkä sittenkin sitruuna. Tai vanilija-caramel. Tai metsämarja.

Duomo oli mykistävä. Yksityiskohtien määrä uskomaton. Ja kun mietitään, että kirkon rakentaminen on aloitettu 1300-luvulla, niin nykyarkkitehtien saavutukset eivät ole mitään siihen verrattuna. Itse pidän vanhoista rakennuksista, niissä vaan on sitä jotain. Olen mykistynyt Akropoliksella ja Kiinan muurilla. Duomo sai aikaan saman efektin.

Katumarkkinoita, niitä sellaisia josta oikeasti löytää edullisesti ja paljon tavaraa, järjestetään joka lauantai. Me kerkesimme kiertää niistä kaksi. Toinen sijaitsi parin metropysäkin päässä keskusasemalta (pysäkin nimi on muuten Zara, jos joku Milanoon eksyy) ja toinen Naviglin lähellä. Näiltä marketeilta siis löytää kaikkea. Vaatteita, kenkiä, laukkuja, hedelmiä, lankoja, pöytäliinoja, astioita, petivaatteita… Itse ostin pikkutytöille (=pikku-Rinsessa, Tytär ja kummityttö) yhteensä kahdet farkut ja kaksi t-paitaa. Yhteishinta huikeat 10€. Votelle mukaan lähti pikku-pikku kengät ja kolme potkupukua yhdeksällä eurolla. 500g baby merino woolia maksoi 12€. Kaksi isoa pöytäliinaa yhteishintaan 15€. Miesten kauluspaitoja 3€/kpl. Itselleni kengät 12€. Ja kaikki siis ihan uusia, ei mitään kirppiskamaa. Huono puoli oli se, että itselleni en koko kaupungista löytänyt yhtäkään sopivaa vaatetta. J, joka mahtuu kokoon 36-38, osti koon 44 ja XL vaatteita. Tosin, eipä tuo alati laajeneva maha ihan hirveästi houkuttele vaateostoksille täällä kotonakaan, saati sitten lomalla.

Sekä minä, että Vote jaksoimme yllättävän hyvin kierrellä ympäri kaupunkia päivät pitkät. Ekana päivänä meinasi pikkasen supistella, mutta siitäkin selvittiin. Vote tosin tykästyi äidin kävelemiseen niin kovin, että protestoi tätä nykyä aivan törkeän lujaa potkimalla istuma-asentoa vastaan.

Navigli on jäänne Da Vincin ajoista. Kun Duomoa rakennettiin, kanavia laajennettiin, että rakennusmateriaali saatiin järkevästi kuljetettua. Kanavien mestariarkkitehtinä toimi siis Leonardo Da Vinci. Onneksi vuosisatojen saatossa edes osa aluetta on säästetty. Me satuimme paikalle sunnuntaina, jolloin kanavan reunat olivat täyttyneet myyntikojuista, pääosissa kukkaset. Olisin tuonut vaikka minkälaista kukkasta tullessani, mikäli se vain olisi ollut mahdollista. Onnekseni hoksasin, että kevään puutarhamessut ovat ihan nurkan takana, ja pääsen sinne huokailemaan.

Sää suosi puolet reissusta. To ja pe tuli vettä, perjantaina kaatamalla. La ja su oli lämmintä ja aurinkoista, lämpötila kipusi varmaan 20 asteeseen. Kevät oli pitkällä. Hevoskastanjat kukkivat, pari pikkutyttöä oli löytänyt sireenin kukkia, lehtipuissa lehdet olivat jo isoja. Ja kyllä, voin sanoa että tympi ihan koko rahalla palata tänne pakkasen ja lumen keskelle.

Mutta tässä maistiaisia näin aluksi, kirjoittelen lisää paremmalla ajalla, nyt kutsu iltapesut ja -pusut.