Minusta on tullut vanha. Muuta syytä en keksi olotilalle. Olen vieraassa maassa, kaupungissa jossa olisi paljon nähtävää ja vielä enemmän shoppailtavaa. Sen sijaan että hullun kiilto silmissä raahaisian kassikaupalla kenkiä ja laukkuja kainalossa, istun hotellissa ja odotan iltaa. Että pääsisi nukkumaan. Kun ei vaan jaksa. Onneksi eilen sain kaupungille lähdettyä, muuten nolottaisi ihan kybällä. Ihan nettiperunana en kuitenkaan ole ollut, vaan istuin jokusen tunnin ulkona uima-altaalla päivää paistattelemassa. Ainoana ihmisenä muuten. Tuntui ihan siltä, että hotellin henkilökunta piti minua jotenkin sekopäänä. No, hotelli ei sijaintinsa vuoksi (moottoritie menee ihan vierestä) houkuttele pihaoleiluun, ja moni asukkaista viipyy vain yhden yön. Ne jotka mahdollisesti ovat pidempään, suuntaavat takuulla rannalle.

Rehellisyyden nimissä on pakko tunnustaa, että eilinen reissupäivä 4:35 herätyksineen ja lukuisine koneen vaihtoineen sai minut aivan uuvuksiin. Ja kun lisätään vielä se, että kävelin kaupungilla tuntitolkulla, niin ei ihme että olen vieläkin ihan uuvuksissa. Ja huomenna edessä on vielä pidempi lentokenttähelvetti. Että varmaan ihan viisas veto levätä, että koko viikonloppu Miehen kanssa ei mene pilalle väsymyksen ja kiukuttelun vuoksi. Kun ensi viikolla sitten suuntaan Milanoon, eikä nähdä moneen päivään. Kamala. Mitenköhän sitä kestää viiden päivän eron, kun jo tämä tekee tiukkaa.. Toisaalta, sillä reissulla on paljon enemmän nähtävää, tehtävää ja  kaiken lisäksi vielä hyvä seurakin, että eiköhän sen jotenkin kestä.

Miehelle kotiin terveisiä, vuorokauden päästä olen jo melkein kotona.