Olen tämän viikon koittanut aktiivisesti saada itseni vieroitettua sokerista. Syystä että siitä ei tule hirveän hyvä olo. En siis ihan tarkoituksella itseäni sentään kiusaa. Mutta on se vaan piru vieköön vaikeeta. Kun pakastimessa on jäätelöä ja pullaa, sekä taannoisen Tallinnan reissun jäljiltä vielä karkkia (paljon). Olo tulee ihan hirvittävän levottomaksi kun tietää että sokeria ei pitäisi syödä, mutta se houkuttelee silti. Nyt tiedän miltä narkkarista voi tuntua. Kun sokeria elimistööni saan, olo rauhoittuu ja pystyn taas keskittymään. Ja kun mieli tekee sitä ei ihan kaikkein parasta vaihtoehtoa tässä tilassa olevalle: lakua ja salmiakkia. Suklaansietokyky on lähes nollassa, ja se haisee taas pahalle.

Kaikkein kivointahan olisi jos pystyisi vetämään hedelmiä karkin sijaan, mutta kun ei voi, about kaikki hedelmät ja vihannekset saavat aikaan megalomaanisen närästyksen. Aamupalamysli ja -jugurtti on kuitenkin vaihtunut sokerittomiin versioihin, makeutta saa rusinoista ja kuivatuista karpaloista (on muuten herkkua). Ehkä tarvii tänään vierailla Punnitse ja Säästä kaupassa ja hakea sieltä muitakin kuivattuja hedelmiä, josko niistä saisin helpotusta himooni..

Tässä kärvistellessäni huomaan ehkä ymmärtäväni Miestä, joka kamppailee tupakan kanssa, paremmin. Se ei vaan ole niin helppoa päästä riippuvuuksistaan irti. Tosin itse onnistuin olemaan sokeritta monta kuukautta, joten tiedän sen oikeasti olevan mohdollista, mutta silti se vaan on niin pirun vaikeaa. On vaan kamppailtava ankarammin..

Tämän viikon sokerisaldo:

Ma: omenapaistosta ja vanilijakastiketta, sukulakuja

Ti: sukulakuja, pulla, simaa

Ke: täysin sokeriton päivä, hyvä minä!

To tähän mennessä: Pannukakkua ja hilloa