Minut livenä tuntevat tietävät suhtautumiseni eläimiin: Ovat parhaimmillaan kypsänä lautasella raikkaan salaatin ja herkullisten perunoiden kanssa. Minä en siis pidä eläimistä. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta (terveisiä Nopan ja Aavan perheisiin). Paras eläin on tosiaan se joka on mahdollisimman kaukana tai kuollut. No okei, pentueläimet, ne pienet ovat aikas suloisia, mutta meidän huusholliin ei karvaisia (eikä kyllä karvattomiakaan ettei sen puoleen) lemmikkejä tule niin kauan kuin minussa henki pihisee.

Viime yön vietin pohdiskellen mikä olisi kivuttomin ja nopein tapa tappaa koira. Naapurin sellainen. Valvotti koko perkeleen rappua haukkumalla, kun emäntänsä oli viihteellä. Toinen yö putkeen muuten. Meillä ollaan hiukkasen väsyneitä ja pahantuulisia. Muuten tuosta elukasta (siis koirasta, ei emännästä) ei ole suurempaa haittaa. Päivisin yksin ollessaan se ei hauku, mutta öisin.. Oli hermo mennä. Mietin jo ihan tosissani, että pistän pari nukahtamislääkettä kinkunsiivun sekaan ja syötän sen koiralle avoimena olevasta olohuoneen ikkunasta. Toinen vaihtoehto oli hankkia rotanmyrkkyä ja kolmas piilottaa lasimurskaa lihapullan sisään. Raskaus + hormoonit + huonosti nukutut yöunet = äärimmäisen tappava yhdistelmä. Ja jokainen raskaana ollut tietää miten tuo pieni tuolla mahassa reagoi äitinsä tunnetiloihin. Tai ainakin meidän Vote siis äitinsä ollessa huolissaan tai pahalla tuulella yliaktivoituu ja sitä nyrkkiä ja jalkaa ja kääntyilemistä sitten piisaa. Että ei tosiaankaan kauheesti meidän taloudessa ole tänä viikonloppuna nukuttu. Ja olen suoraan sanottuna ihan saatanan pahalla tuulella. Mieli tekisi mennä potkimaan naapurin ovi paskaksi. Harmi ettei ole kirvestä, voisi viesti mennä paremmin perille.

Joku voisi toki suositella keskustelua ko. koiran emännän kanssa, joka ei välttämättä tiedä koiransa ominaisuudesta. Miehen mukaan sen on pakko tietää, muttei vaan välitä. Kirjoitimme puoli tusinaa tulikiven katkuista viestiä postilaatikkoon laitettavaksi, mutta lopulta totesimme, että ehkä reiluinta olisi sanoa asiasta suoraan. Tai tehdä pari valitusta isännöitsijälle ;o) Minun versioni viestistä sisälsi ilmoituksen että koiransa haukkuu yöaikaan yksin ollessaan, ja ellei se lopu, niin koira saa rotanmyrkkyä. Miehen viestit olivat hieman vähemmän uhkailevia. Samaisella naapurilla on muuten kissakin, joka juoksentelee vapaana pihassa ja tappaa pikkulintuja. Rehellisyyden nimissä on pakko myöntää, että vika oikeasti on tässä lemmikkien emännässä, eikä suinkaan itse elukoissa.  

Kukahan pelastaisi meidät lemmikittömät kerrostaloasujat? Perustaisi sellaisen taloyhtiön jossa kaikenlaisten lemmikkien pitäminen olisi ehdottomasti kielletty (paitsi ehkä akvaariokalojen, kun ne eivät pidä ääntä ja niitä on kiva kattella). Ja jos joku kärähtäisi lemmikin pitämisestä, niin taloyhtiö lopettaisi eläimen asukkaan piikkiin. Minua ainakin nuo karvaiset otukset, ja niiden välinpitämättömät omistajat häiritsevät huomattavasti enemmän kuin satunnaiset bileet tai parveketupakointi.

Että ihan vinkkejä otetaan vastaan: Salamurhaammeko naapurin koiran, vai koitammeko periaikuiseen ja kypsään tapaan ottaa asian puheeksi naapurin kanssa? Ja jos koiran yövalvottaminen ei lopu, niin saako sen koiran sitten salamurhata? Koiran taposta kun selviää sakoilla, ihmisen taposta voi saada pidemmän linnatuomion. Tosin tässä (mielen)tilassa olisin varmaan syyntakeeton.