Jos oikein kiristää ja ahdistaa ja huolettaa, niin olen löytänyt noihin ongelmiin ratkaisun. Kasvohoito. Sitä kun 1,5 h saa vaan maata paikoillaan, kuunnella rentouttavaa musiikkia ja nauttia siitä kun joku pistää raskauden ankeuttamaa pärstävärkkiä uuteen uskoon, niin tuntee itsensä ihan uudestisyntyneeksi. Ihan halpaa lystiähän se ei toki oli, mutta harvoinpa mikään hemmottelu ja pieni luksus on.

Tänään neuvolareissun jälkeen pyyhkäisin siis uuteen kauneushoitolaan, joka mainosti paikallisessa ilmaisjakelulehdessä. Tarkoituksena oli ottaa ns. kokohuolto, eli kasvo- ja jalkahoito, mutta hinta alkoi huimaamaan. Ja rupesin miettimään, että näillä raskausviikoilla ei kyllä yhteen putkeen montaa tuntia paikoillaan istuta. Ainakaan hirvittävän miellyttävästi. Onnekseni vapaita aikoja uudella yrittäjällä oli vielä tälle päivälle, joten äidiltä saadut synttärilahjarahat pääsivät lopultakin käyttöön.

Mutta kyllä nyt kelpaa mennä synnyttämään! Kasvot on kuorittu ja hoidettu jos jonkinmoisilla voiteilla ja naamioilla. Kulmat nypitty ja värjätty ja saivatpa ripsetkin oman osansa värikäsittelystä. Peilistä ei enää katsokaan metsänpeikko, vaan pallomahainen nainen. Mahtavaa! Josko sitä tästä kokemuksesta, tai pikemminkin lopputuloksesta innostuisi niin, että saisi taas aikaiseksi kotonakin tehdä itselleen jotain. Nyt kun tuo hiusten kampaaminenkin on alkanut tuntua liian vaivalloiselta. Minusta oli siis kovaa vauhtia tulossa juuri sellainen äiti, jollaiseksi vannoin etten rupea: verkkareissa ja meikittä kulkeva, kolmesti yliajetun rämemajavan näköinen. Josko tuo Mieskin viihtyisi paremmin kosketusetäisyydellä nyt kun vaimo näyttää jälleen ihmiseltä ;o)

Olo on siis mitä mainioin. Illan vietän myymällä ylimääräistä rompetta taloyhtiön kirpputorilla. Josko noista joku kelpaisi jollekin, pois omista nurkista kuleksimasta. Ja pakkohan sitä on katsella josko sieltä jotain joutaisi tilalle, ettei vaan pääse kaapit vahingossakaan tyhjenemään :o)