Kuinka moni mies tai poika voi kehua imeneensä tissiä saarnastuolin takana? No, meidän poika voi ainakin... Lauantain hautajaisissa tuli pojalle kamala nälkä. Ja vaikka tuttelia olisi ollut mukana, äidin räjähtämispisteessa olevat tankit vaativat imetyshommiin. Ja koska mitään muuta paikkaa tilassa, jossa muistotilaisuus pidettiin ei ollut, menin sitten saarnastuolin taakse ja eikun ruokailu päälle. Irvailin Pikkusiskolle piilossa ollessani ja muun saattoväen osoittaessa lähdön merkkejä, että muistaa mainita jollekin että olemme syömässä, etten vaan yhtäkkiä huomaa valojen sammuvan ja ovien olevan lukossa..

Päiväpyrähdyksemme pois kotioloista oli niin ikään melkoisen legendaarinen. Kuudessa tunnissa kolme paikkaa jossa oli käytävä. Lapsi ei saanut nukuttua kunnon päiväunia, joten ilta meni sitten väsymystä parkuessa. Ei siis mikään järjettömän hyvä idea tällainen visiitti. Jatkossa me menemme yhteen paikkaan ja muut saavat tulla sinne. On hieman rauhallisempaa joka paikassa ja lapsikin saa levätä. Positiivisena puolena hulinasta oli se, että Vote nukkui 6h putkeen. Ihan piti lapsi herätellä kahden aikaan syömään, ettei syöttöväli veny liian pitkäksi.

Viikonloppua vietämmenkin Miehen kanssa eri paikoissa. Mies lähtee Poriin (ja pääsee mokoma hotelliin nukkumaan ihan itsekseen ja läpi koko yön) ja minä Voten kanssa kylpylään viettämään 1kk synttäreitä. Äitini ystävineen tulee kotipaikkakunnallemme viettämään pitkää viikonloppua paikalliseen kylpylään, ja näillä näkymin mekin pojan kanssa majoitumme samaan paikkaan. Tai sitten vietämme yön kotona ja illan hotellissa. Että jänskää on luvassa roppakaupalla.

Miehen isyyslomakin on sitten loppusuoralla. Työt alkavat huomenna. Hiukkasen hirvittää miten me Voten kanssa pärjäämme kaksin. Mutta pakko kai se on. 

Jassoo, lapsen ruokakutsuhuuto raikaa itkuhälyttimestä, joten tarvii rientää tissittelyhommiin :o)