Meillä aloitettiin Minnan ja Mardyn suosituksesta tassuhoito. Ensimmäinen yö oli melkoista rumbaa. Ilmeisesti poika on yhtä kovapäivänen kuin äitinsäkin. Alkuyö meni hyvin. Poika sammui kymmenen maissa ja heräsi ensimmäisen kerran puoli yksi. Koska edellisenä yönä nukuttiin syömättä neljä tuntia, päätin että tunnin päästä vasta on ruoka-aika. Janne rauhoittui tassuttelulla ja nukahti puoleksi tunniksi. Ja seuraavat puoli tuntia huudettiin, kunnes äiti antoi periksi ja antoi ruokaa. Tosin kellokin oli sen verran, että saatoin jo päätöstäni rikkomatta antaa lapselle tissiä.

Janne nukahti hyvin, ja heräsi kahden tunnin päästä. Tassuttelulla poika rauhoittui aina hetkeksi, mutta itkukohtauksia piisasi sitten puolitoista tuntia, itku lakkasi sylissä, mutta auta armias kun laskin pojan sänkyyn takaisin, alkoi tuhannen parku. Lopulta annoin periksi ja poika rauhoittui tissille puoli kuuden maissa. Ja sitten taas väännettiin pari tuntia, kunnes lopulta nousimme puoli yhdeksän maissa ylös. Sen verran olin yöaikana tolkuissani, että nälkäänsä poika tosiaan ei kitise, vaan olen ihan omaa hölmöyttäni totuttanut pojan siihen, että yöaikaan jokaisesta inahduksesta tissiä tarjotaan. 

Ensimmäisen yön tuloksena oli väsynyt ja kiukkuinen äiti, sekä pahantuulinen isä. Pikkusankari itse puolestaan oli yhtä hymyä. Ensiyönä jatketaan. Sen verran opin viime yöstä, että tassuttelemaan on noustava hieman aikaisemmin kuin tein viime yönä. Muuten itku yltyy niin mahdottomaksi ja poika suorastaan hysteeriseksi, että tassuttelusta ei ole mitään apua. Itselleni annan pisteet siitä, että viime yönä pinna ei ollut ollenkaan kireällä, enkä raivostunut kertaakaan. Parina aikaisempana yönä kun kiukku on äitynyt siihen malliin, että olen hakannut tyynyjä, etten purkaisi väsymystä ja turhautumista pieneen mieheen.