Varmaan moni muistaa Kummelin Kyylä-sketsit. Minusta on tullut juuri sellainen. Kyttään ikkunasta miten ihmiset kusettavat koiriaan lasten leikkikentällä. Rustailen mielessäni hyvinkin ilkeitä viestejä naapureille, joita en koskaan kuitenkaan lähetä eteenpäin.

Nyt kuitenkin olen saanyt vietyä tämän kyyläämisen uudella tasolle (Mies kiittää varmaan kaikkia jumalia siitä, että vaimo-kulta palaa kohta takaisin töihin). Joulun jälkeen naapurin koira, josta olen avautunut ennenkin, valvotti meitä koko yön. Seuraavana aamuna marssin naapurin oven taakse ja kerroin ihan asiallisesti tapahtuneesta. Ilmeisesti en ihan vielä ole täysin evil bitch, koska en mennyt oven taakse seitsemän aikaan aamulla, kun Janne heräsi..

Tästä ehti sitten kulua pari päivää, kun toisen naapurin koira valvotti meitä. Sillä kertaa en odotanut aamuun, vaan menin oven taakse välittömästi 02.00 aamuyöllä, koska asunnosta kaikui musiikkikin sen verran suurella volyymillä, että sain selvää laulun sanoista. Ilmeisesti pariskunta oli ollut "niiissä hommissa" ja koirat suljetun oven takana, koska asunnon hippi tuli avaamaan ovea pelkkä päiväpeite vyötäröllään. Annoin tulla koko laidallisen kerralla. Pikkasen harmitti, kun vastaus miehen kommenttiin "ei me noille koirille mahdeta mitään" tuli kielen päälle vasta jälkikäteen "annapa ne koirat minun mukaani, minä mahdan. On toi kirves tossa siivouskaapissa". Lisäksi lauseet "tämä ei oo mikään vuokrakasarmi/opiskelija-asuntola, jossa voi rellestää miten haluaa. Täällä asuu työssäkäyviä, perheellisiä ihmisiä, jotka mielellään nukkuis yöaikaan" ja "on tästä talosta ennenkin saatu häirikkövuokralaiset hyvinkin nopsaan pihalle" jäivät sanomatta, mutta eiköhän niillekin vielä joku päivä tilaus tule..

Nyt kun kaksi naapuria on "hoideltu", on jäljellä vielä yksi, tuo juopporemmi, joka muutti taloyhtiöön muutama kuukausi sitten. Hyvin ikävän sävyinen kirje (jossa on käytetty tuota em. lausetta "tämä ei ole mikään helvetin vuokrakasarmi" on höystetty näin "jossa voi ryypätä ja möykätä ilman että se ketään häiritsee. Täällä kun asukkaat oikeasti käyvät töissä, eivätkä hae rahojaan sossun luukulta") on jo luonnosteilla, mutta todennäköisesti joku yö menen takomaan sitäkin ovea ja annan tulla kaikki patoutumat kerralla.

Kuten olen jo moneen kertaan sanonut: tämä kotona olo ei sovi minun psyykelleni, vaikka muuten tää niin kivaa oliskin.