Viime viikolla töistä kotiin ajellessa jostain iskostui mieleen "nuoruusvuodet" Imatralla. No, en itseäni vieläkään mitenkään ikäloppuna pidä, vaikka tuo mittari on jo tovin näyttänyt yli kolmenkympin. Mutta tuolloin olin kuitenkin ihan merkittävästi nuorempi kuin nyt.

Tuohon aikaan pizza-kebab paikat olivat kotipaikkakunnallani harvinaisia. Itse asiassa niitä ei tainnut olla yhtään. Pizzaa tehtiin kotona uunipellille ja kebabista ei kukaan ollut vielä kuullutkaan (kyllä, NYT tuli vanha olo..). Silloin oli ihan perinteisiä grillejä. Joista sai sitä kunnon perinteistä grilliruokaa. Ja edullisesti. Rajapatsaan grilliltä käytiin varmaan kerran viikossa hakemassa pienet makkaraperunat. Grillin pienet makkaraperunat vastasivat tuohon aikaan monen paikan isoja makkaraperunoita (pienet=syvä kertakäyttölautanen ääriään myöten täynnä, isot=tuplaten tuo annos. Hintaa pienillä oli 10mk ja isoilla muistaakseni 20mk). Ja tänä päivänä varmaan megakokoista annosta. Lisukkeita oli montaa lajia, mutta itse otin aina kiinankaalin ja kastikkeen, joka on vielä tänäkin päivänä legendaarisessa maineessa, ja joskus kurkkusalaattia. Grillin täti pyöräytti näppärästi mukaan otettavat annokset folioon, ei siis mihinkään styroksihäsäkkään. Jono grillille oli viikonloppuisin valtava. Grillin silloisen omistajan lopetettua, oli suru ja järkytys paikkakunnalla suuri. Edelleen grillin reilunkokoisia ja edullisia annoksia muistellaan kaiholla. Ja toki myös tätä aina ystävällistä grillin tätiä, joka jaksoi kuunnella känniläisten örinää, eikä hermostunut koskaan.

Taksigrilliltä "Kulmilla" lihapiirakka, jossa oli täyteenä keitetty kananmuna ja kinkkua. Mausteeksi vain ketsuppi, ei muuta. Ja että oli hyvää. Taksigrilliäkään ei taida enää olla olemassa. Tuolla lihapiirakkaherkulla oli joku nimikin, mutta enpäs enää muista mikä. Lappeenrannan suunnalla samainen annos taisi kulkea nimellä atomi (vai vety?).

Myöhemmin opiskeluaikanani Kemissä kävimme aina Jatan grillillä, ja söimme sielllä pienen skrovmålin. Suomennosta en tiedä, mål on kaiketi annos. Tähän kuului hampurilainen, ranskalaiset ja juoma. Pieni skromål oli sen kokoinen, että siitä sai nälkäisempikin kaveri vatsansa täyteen, ranskalaisia annoksessa oli varmaan triplaten kuin hesen tai mäkkärin isoissa ranskalaisissa. Hintaa taisi pienellä annoksella olla 15mk. Isompaan annokseen sai isomman hampurilaisen ja vielä enemmän ranskalaisia.

Nykyisessä kotikaupungissani on noita perinteisiä grillejä enää muutamia. Jotka sijaitsevat sen verran kaukana, että meidänkin mätöt haetaan naapurin pizza-kebabista. Pizza-kebabit ovat valloittaneet kaupungin keskustan ja lähiöt tehokkaasti, ei siinä mitään, valtaosa on ulkomaalaisten firmoja ja heille jos joille suon kyllä ihan ilomielin ansiotulot. Mutta se vanha jäärä minussa kaipaa silti noita grillin makkaraperunoita (kotiuunissa ei tule yhtä hyviä, vaikka miten ostaisi parempia ranskalaisia, kyllä rasvassa keitetty on aina rasvassa keitetty) ja yleistä tunnelmaa muutenkin.