Miehellä ja minulla oli yksivuotishääpäivä parisen viikkoa sitten. Emme tilaisuutta juhlistaneet erinäisistä syistä, josko sitä sitten lomalla päästäisiin kaksin jonnekin vaikka yhdeksi yöksi. Käsittämätöntä miten se aika juokseekin niin nopsaan. Vastahan ne häät olivat ja nyt siitä onkin vuosi.

Janne on saanut ensimmäisen hampaansa. Tätä ilosanomaa ylpeä äiti sitten on julistanut ympäri suomenmaata. Nyt sitten pitäisi varmaan ruveta poikaa tutustuttamaan hammasharjan ja -pesun riemukkaaseen maailmaan. Hartaastihan Janne tuota hammasta on tehnytkin, joten odotus palkittiin lopulta.

Jannen yksivuotispäiväkin lähestyy huimaa vauhtia. Viime viikolla kävimme 10kk neuvolassa ja pikkumiehelle oli kertynyt painoa 9300g ja pituutta 73cm ja risat. Melkoinen muutos siihen alle kolmikiloiseen ja 47 senttiseen pikkupötkylään, jonka viime elokuussa toimme kotiin.

Yhden sanankin Janne on "oppinut". Viime viikollaa Janne sanoi aivan selvästi "anna". Luin sohvalla jotain lehteä, jonka Janne kuumeisesti halusi saada luettavaksi. Sanoin pojalle, että sano anna niin äiti antaa lehden. Yhtäkkiä poika ihan selvästi sanoi anna, ja lehden sai palkkioksi. Lienee tosin varmaan vahinko, koska toiste ei samaa sanaa (tai mitään muutakaan ymmärrettävää puhetta) ole kuulunut, vaikka eilen kuinka yritin samaa maitopullon, kaukosäätimen ja ties vaikka minkä kanssa. Ja epäilijöille tiedoksi, myös Mies oli paikalla ja kuuli saman, joten kyseessä ei ole höyrähtäneen äidin mielikuvituksen tuote.