Loma on valitettavasti lusittu ja paluu arkeen koitti tänä aamuna. Lomailua olisi voinut helposti jatkaa toisenkin mokoman. Mutta ei auta, töissä kai se on käytävä, että saa perheelle näkkäriä pöytään. Mies jatkaa vanhempainvapaata sairaslomalla, joka kestää hamaan tulevaisuuteen. Mutta mieluusti kai hänkin olisi pitänyt vaimon kotona (joskin vähemmän siivottavaahan hänellä on, kun olen reilut 8h päivittäin poissa..).

Loman aikana Janne täytti huikaisevat 11 kuukautta ja on jo iso poika. Hampaita on tullut aikaisemman kahden alasellaisen lisäksi kolme ylös. Ja ovat teräviä, kun äiti sattui kerran ronkkimaan pojan suusta jotain pois, eikä pikkumies oikein suuresti innostunut asiasta. Viikko sitten Janne oppi nousemaan seisomaan ilman tukea, nousee siis missä vain ja milloin vain pystyyn. Ja kun äiti ja isi oikein iloisena lastaan ensimmäisillä kerroilla kehuivat ja kannustivat, tekee poika tempun nyt noin 100 kertaa päivässä ja odottaa yhtä innokkaita kannustuksia joka kerta. Jotka hän toki saa, sen verran ylpeitä vanhemmat lapsensa taidoista ovat. Äidinmaidon vastikkeesta olemme luopuneet kokonaan ja Janne saa tätä nykyä kevytmaitoa juodakseen. Pikkuhiljaa olemme siirtyneet myös omatekoisista vauvan soseista samaan ruokaan muiden kanssa. Soseita tehdään pakkaseen vielä jonkun aikaa, kun meillä eivät vanhemmat tosiaankaan laita kahta kertaa päivässä lämmintä ruokaa, eikä aina jää edes tähteitä. Eilen Janne sitten järkytti äidin ja isin totaalisesti ottamalla ensimmäiset askeleensa. Ja vaikka ensin kuvittelimme kyseessä olevan vahingon, niin sitä ei ollut, koska temppu toistettiin monen monta kertaa. Onhan se aika hurjaa katsella miten tuollainen alta metrin mittainen pieni ihminen jo ottaa askeleita, kun ihan äskenhän se vasta oli se pikkuinen nyytti äidin masun päällä sairaalassa.. Äidin ja isin riemuksi poika myös oppi tulemaan alas ihan mistä tahansa jalat edellä. Ei tarvitse ihan herkeämättä vahtia kaveria esim. hiekkalaatikolla, josta tähän saakka on noin kerran päivässä tultu naama edellä pois. Myös sanoja meillä on kovasti opeteltu. Ensimmäinen sanahan tuli (vahingossa?) ennen lomia ja oli "anna". Sana on sanottu täsmälleen kahdesti. Seuraava sana oli "äiti", jota toistetaan lukemattomia kertoja tunnissa. Kolmas sana oli "isi", jonka sanomisen poika tosin lopetti, kun olimme reissussa ilman isiä. Neljäs sana oli "atshii", joka sanotaan joka kerran kun joku jossain aivastaa. Lisäksi Janne osaa sanoa "kakka",  joka nyttemmin tarkoittaa jotaikuinkin jokaista sanaa, jossa on k-kirjain (kuten sukka, kenkä, tukka, kakka, hikka jne.) Ja uusimpana oli eilen opittu "lamppu". Lapiota Janne osaa jo käyttää kaivamiseen, hiekkaa syödään kourakaupalla ja autolla ajetaan ihan jokaisella esineellä, oli se sitten leikkiauto, puhelin, kirja, kaukosäädin tai mikä tahansa. Puistossa ehdottomasti parasta on liukumäkeen kiipeäminen (itse) ja sieltä laskeminen takaperin konttausasennossa (koska alas pitää tulla jalat edellä näköjään joka paikasta. kuuliainen poika meillä).

Loma  meni siis pääsääntöisesti kotosalla. Yksi päivän, yksi kahden päivän ja yksi kolmenpäivän reissu tehtiin, ja Jannesta paljastui hyvinkin reipas matkamies, joka ei turhia kitissyt. Matka Pohjois-Karjalaan sujui kuin tanssi, ja vasta kotimatkalla viimeisen etapin aikana meni hermo. Ajoaika suuntaansa oli 7h taukoineen, joten alle vuoden ikäiseltä se noin tunnin kitinä on aika vähän.

Minä ja Mies maistelimme lomaa kahden kesken pariin otteeseen. Ensin kävimme katsomassa uusimman Harry Potterin ja muutamia päiviä myöhemmin vietimme päivän, illan ja alkuyön Linkin Parkin ja Metallican seurassa Porissa. Suunnittelemamme kahdenkeskinen hotelliloma siirtynee jonnekin hamaan tulevaisuuteen.

Ja koska uutinen on nyt virallistettu töissä, kerrottakoon se täälläkin. Janne saa pikkusiskon tai -veljen tammikuussa. Kesälomaa siis maustoi aivan käsittämätön pahoinvointi ja väsymys. Raskausviikkoja on takana 15 ja risat ja jos homma jatkuu samoin kuin tuo edellinen raskaus, on pahoinvointia tiedossa vielä melkein toinen mokoma.