En ole yhtä poikkeusta lukuunottamatta ollut oikeasti kateellinen koskaan kenellekään. Jotenkin vaan se piirre ei luonteeseeni kuulu. En vaan ymmärrä miksi naapurin hienommasta autosta/talosta/telkkarista tms. pitäisi olla kateellinen. Eiköhän se naapuri ole ihan itse ne rahat moisiin hankkinut ja itselläkin periaatteessa olisi mahdollisuudet samaan, mikäli eläisi sen mukaisesti (=ei ostelisi kaikkea turhuutta ja harkitsisi sitä tarpeellisen ostamistakin ehkä kaksi kertaa. Nimim. uusi auto ja telkkari muuttivat meille eilen, vaikka vanhat olivat enemmän tai vähemmän toimivia).

Joistain asioista olen ehkä hieman "kateellinen". Kuten kokonaisista yöunista. Miten ihanaa olisikaan saada nukkua vaikka 8 tai 12h putkeen. Tiedän että moinen ei ole todennäköistä ainakaan kahteen vuoteen. Huoh.

Olen myös kateellinen niille ihmisille, jotka voivat käyttää autoiluajan hyödyksi esim. neulomalla. Meillä kun minä olen aina se joka ajaa, niin eipä tarvitse paljon virikkeitä matkalle keksiä. Reilussa puolessa tunnissa, jonka matka Mummolaan, Ukkilaan tai Pikkusiskon luo kestää, ehtisi aika monta kerrosta neuloa. Ylipäätään aikaa neulomiselle on todella vähän. Liian vähän siihen neulemallimäärään, jonka olen tässä viimeisen vuoden aikana netistä löytänyt ja tulostanut parempia aikoja varten. Jos meillä nyt hukutaan lankaan, niin tätä menoa meillä hukutaan aanelosiin.

Ja voi kun olisi aikaa lukea ihan niin paljon kun ikinä huvittaa. No, ehkä sitten kymmenen vuoden päästä muistelen haikeudella tätä aikaa, kun aina väsytti eikä koskaan ehtinyt tehdä muuta kuin pyörittää kotia ja perhettä. Eipä sillä, en kyllä ikuna vaihtaisi tätä elämää pois. Voittaa mennen tullen sinkkuaikojen sekoilut. Mutta saahan sitä aina haaveilla ja vähän kadehtiakin..