Kävimme Miehen kanssa ruokakaupassa. Järkytyksekseni huomasin kantavani kotiin viiden (5) kilon perunapussia. Järkytys numero kaksi tuli muutamaa minuuttia myöhemmin, kun tajusin että tuo määrä riittää korkeintaan ensi viikon loppuun. Kuka hitto meillä käy syömässä? Jannehan ei suuremmin innostu lasten suosikeista, makaroonista ja riisistä. Pottua sen olla pitää. Siispä pojalle keitetään perunaa about kerran päivässä. Mutta että kahden kilon perunapussi kestää neljä päivää, on minusta todella ällistyttävää. Ja tällä viikolla esim. yhtään perunaa ei ole heitetty roskiin, vaan kaikki on syöty.

Niinikään meille kannetaan puurohiutaleita kolmen (3) kilon pussissa. Puuroa syö pääosin Janne, minä joskus aamulla lautasellisen. Tuo määrä piisaa ehkä kolmeksi viikoksi. Ja kerta-annokseen puuroa menee desi hiutaleita. Ja Janne kuitenkin syö joka toinen viikko aamupuuronsa tarhassa. Ällistyttävää.

Maitoa tuotiin tiistaina viisi (5) litraa, ja viimeistään huomenna on haettava lähikaupasta lisää. Maitoa meillä juo siis minä ja Janne. Mies kaakaon kanssa lasillisen pari viikossa. Olen koittanut seurata maidon kulutusta, että Janne saisi sen suositellut puoli litraa päivässä. Aamulla menee pari desiä, päivän aikana todennäköisesti se pari desiä (joista osa tarhassa) ja illalla desin verran (isommalla iltamaitomäärällä aamulla odottaa märkä poika ja sänky).

En jotenkaan käsittänyt, että kolmen hengen perheessä, jossa se pienin reilun vuoden syödään näin paljon. Kauhulla odotan mitä se on joskus 10 vuoden päästä..

Tavoittelen taasen sitä Vuoden Äiti palkintoa. Olen itse lorvinut tiistaista alkaen kotona, mutta kiikuttanut Jannen hoitoon. Paitsi keskiviikkona kun lintsattiin tarhasta ja vietettiin laatuaikaa ensin isin kanssa, sitten kaksin ja illalla kylästeltiin enolassa kera kummitädin, serkun ja mummon. Ja mikäli tuo sikaepidemia pysyy kurissa tuolla pojan tarhassa, meillä ollaan ensi viikollakin hoidossa. On ihan kamala paskaäitifiilis, mutta kun en vaan tällä hetkellä jaksa. Eilen tuo pikkuloinen järjesti sellaiset bileet tuolla alakerrassa, että oksat pois. Lieneekö sitten kääntynyt oikein päin, vai vaikuttiko äipän aamuinen kaatuminen (juu, meille tuli ehkä sentti lunta ja minä se lensin nurin heti aamutuimaan) jotenkin haitallisesti, mutta olin koko lailla tuskissani koko päivän. Tänään on onneksi sujunut rauhallisemmin.

Rokotus ei tuonut kummempia vaivoja, käsivarsi on edelleen kipeä. Nukkuminen yhdellä kyljellä on kuormittanut lihaksia toispuoleisesti, ja suorastaan odotan sitä hetkeä kun pääsen makaamaan toiselle kyljelle.

Talvi on tuloillaan meillekin. Koko päivän on satanut lunta, ja Miehen kanssa peri-optimistisina kaivettiin Jannen pulkka esiin. Josko sitä tänään pääsisi kokeilemaan. Viime talvena pulkkailut jäivät ihan muutamiin kertoihin. Tänä talvena, jos lunta riittää, voi onnistaa paremmin.

Meillä ei siis tosiaankaan tapahdu oikein mitään edelleenkään. Neulottu on (joululahjoja) ja ne blogipalkinnot lähtevät matkaan ehkä ensi viikolla. Töitä on tämän saikkujakson jälkeen jäljellä yksi kokonainen viikko ja pari vajaata. Vähiin käy..