Tämä aamu oli taas sellainen riemun soitto, että oksat pois. Eli ei helpottanut yhtään eilisestä, pikemminkin päin vastoin. Janne herätti meidät viideltä. Oli kakat housussa. Tai vaipassa. Luoja kiitos. Mies sai vaihdettua iltavuoron aamuun, ja sai suoritettua pojan pesun. Puolen tunnin jälkeen minä ja Janne pääsimme takaisin unten maille, Mies-polo joutui lähtemään töihin. Kahdeksalta Janne heräsi, ja minä kans kun makkarissa haisi ihan rehellinen paska. Ja ei kun vaipanvaihtoon. Koska kello oli jo noin paljon, söimme aamupuuron kotona. Puurohetken päätteeksi poika palkitsi äidin paskomalla. Pesulle ja vaipanvaihtoon. Äidin aamiainen tästä paskarumbasta johtuen koostui lasillisesta vettä ja yhdestä Retaferistä.

Sain pojalle sitten lopulta vaatteet päälle, ulkovaatteistä päällä oli kauluri ja myssy, kun ylläytys yllätys, poika teki aamun neljännen jack potin. Tässä kohtaa minä melkein itkin. Kipeää kättä särki ihan järjettömästi ja voin kaikin puolin muutenkin pahoin. Pesin ja vaihdoin pojalle puhtaan vaipan. Ehdin vessasta keittiöön tarkoituksenani hörpätä vettä ennen lähtöä. ja sain juosten palata takaisin vessaan. Aamiaiseni, se lasi vettä ja rautatabletti kera sappinesteiden tuli kaaressa pihalle. Janne pelkäsi ihan kamalasti äidistä lähteviä ääniä, ja itkeskeli hätääntyneenä. Tajusi pieni onneksi ihan omin avuin hakea tutin suuhunsa (hämmästyttävän fiksu poika). Pidin toisella kädellä kiinni Jannesta ja toisella pöntöstä, etten olisi kaatunut. Yökkimisen lomassa kakistelin Jannelle, että ei oo kulta mitään hätää, äiti on tässä. Varmaan tooooosi vakuuttava esitys. Oksentamisesta ei meinannut tulla loppua, kun suuhun jäi raudan maku, joka pisti yökkäämään aina vaan uudelleen. Lopulta sain itseni kammettua lavuaarin ääreen, join vettä suoraan hanasta ja sain yökkimisen loppumaan. Lopun maun peitti purkka. Sain ikään kuin viimeisillä voimillani puettua Jannen ja vietyä pojan hoitoon. Kotiin palatessa olo oli kuin olisi juossut vähintäänkin maratoonin.

Ja tuo Retafer on muuten tosi miellyttävä ottaa. Tabletit ovat pieniä ja päällystetty jollain joka ei maistu pahalta ja saa aikaan sen että ne myöskin lumpsahtavat kurkusta helposti alas. Katsotaan nyt miten loppujen 28 tabletin kanssa käy, kun tuo rautatabletti-sappinesteyhdistelmä ei tosiaankaan ollut mikään miellyttävin makuaistimus.

Tämä aamu kuuluu taas siihen kategoriaan, että naurattaa takuulla sitten kun lakkaa itkettämästä. Pitäis vissiin lisätä sellanen kategoria tähän blogiin, kun näitä tilanteita tuntuu meillä piisaavan aina vaan.