Ja kyllä, otsikko on hyvinkin ironinen. Ihan kun ei tää edelleen jatkuva pahoinvointi riittäis, niin sitten piti mennä kaatumaan ja satuttaa käsi. Ja Miehellä iltavuoroviikko joten illat ollaan Jannen kanssa kaksin. Ihan jänskättää miten iltapesut onnistuu, kun toisella kädellä ei voi tehdä juuri mitään. Anoppi on lupautunut avuksi, mutta eipä sekään voi ihan mahdottoman myöhään täällä olla. Lisäksi Janne sai tänään sen sikainfluenssapiikin, joten nyt odotellaan jännityksellä mitä oireita pojalle siitä tulee. Vuoden vanhempina poika odottaa oireita hoidossa, kun Mies tosiaan lähtee töihin ja minä olen käsipuoli. On oikein hyvä äiti fiilis päällä taas.

Palatakseni otsikkoon, eilen tuli taas sellanen kokemus raskauden tiimoilta, että oksat pois. Kuivailin Jannea iltapesun jälkeen, kun yhtäkkiä alkoi tuntumaan rinnassa aivan sanoinkuvaamattoman iso kipu. Hetken aikaa jo pelkäsin, että nyt mää kuolen sydänkohtaukseen, kunnes tajusin, että sepäs onkin rintalihas mikä kramppasi. Eikä kramppi meinannut laueta ollenkaan, kun en saanut lihasta venyteltyä. Kun toki se krampannut lihas oli vasemmalla puolella, jonka puoleinen käsi on siis kaatumisen jäljiltä kipeä. Säikytin taas kerran sekä Miehen, että Jannen, kun en saanut kivultani sanottua mikä on vialla. Ja minä kun tyhmänä kuvittelin, että magnesium auttaa noihin kramppeihin ja niitä jättipillereitä oksennuksen uhalla nieleskelen joka hemmetin ilta. Nyt siis on kipeän käden lisäksi koko rintalihas hellänä. Jotenkin on sellanen tunne, että Hermanni-ressukka kuulee äidin horror-raskaudesta vielä piiiiiitkään.

Tämä aamu sitten alkoi noin ihan huviksi vaan sillä, että koko perhe oli ihan pirun kärttyinen. Janne koukutteli puuron kanssa, teki pissat hoitoalustalle, kakkasi, kakkasi lisää hoitoalustalle. Paska haisi ja banjot soi. Minä ja Mies ärhentelimme toisillemme, ja taisipa Janne-polokin saada osansa, vaikka minkäs sille voi jos kaikille vaan sattuu se huono päivä samana päivänä. 

Janne tosiaan sai sikapiikin milteipä jonottamatta. Koko reissuun meni puolisen tuntia automatkoineen. Edes se onnistui. Minä sain varattua ajan lääkärille, jossa sitten katsotaan mitä tuolle kädelle tehdään, vai jatkanko edelleen parasetamolilla. Toivottavasti loppupäivä menee helpommin, ja ihan kivahan se olis jos tässä joku ihme kävis että nää viimoset 2 kuukautta tätä raskauttakin olis vaan pelkkää ruusuilla tanssimista.Tällä hetkellä minua tosiaan pitää järjissäni tasan kaksi asiaa, että laskettuun aikaan on se reilut 2 kuukautta ja että se lopputulos, ainakin Jannen kohdalla, palkitsee ruhtinaallisesti kärsityt vaivat.