Se ois nyt sitten niinku viimeinen työpäivä ennen äitiyslomaa. Työmotivaatiohan on ihan suunnaton. En käsitä miten kykenen lähtemään tänään kotiin. Niin aina. Mitä aikaisemmin pääsen livahtamaan pois, sen parempi. Mitään järkevää hommaa kun täällä ei ole viimoisten kuukausien aikana ollut. Tai olisi ehkä ollut, mutta turhapa tässä loppumetreillä on enää aloittaa uutta projektia, kun tietää että kesken se minun osaltani jää kuitenkin.

Tuon sairastelurumban jälkeen on ollut ihan kiva olla töissä. Tavata ihmisiä ja puhua muista kuin lapsen ulosteen rakenteesta tai voinnista noin yleensä. Mutta ei se tietenkää poista sitä tosiasiaa, että töissä on tylsää eikä aika meinaa kulua, kun ei ole mitään mielekästä tekemistä. Siitä siis johtuu tämä viimepäivien yltiöpäinen bloggaaminen :)

Äitiysloman tuonne synnytykseen saakka aion ottaa rennosti. Koitan saada valmiiksi edes yhden omatekoisen joululahjan. Joululahjaostoksethan minun osaltani on nyt suoritettu. Kun en enää pysty kaupungilla kiertelemään, supistelee niin maan perkeleesti. Monta pakettia jäi ostamatta ja eniten harmittaa ystävien lapset, jotka eivät nyt tänä vuonna meiltä mitään saa. Mutta, uskon heiltä löytyvän sen verran ymmärrystä, etteivät välit muutamaan joulupakettiin kaadu. Kummitytöilleni sentään sain lahjat hankittua jo kuukausia sitten. Ettei tule sitä maailman paskin kummitäti-fiilistä päälle. Joulukortitkin tulevat olemaan tänä vuonna mallia Tiimari, kun rokkoisesta pojasta emme joulukorttikuvia halunneet teettää ja näin ollen sukulaisia ja tuttavia pelotella.

Viimeinen päivä töissä kulunee netissä surffatessa ja kelloa kytätessä, että koska täältä pääsee pois. Ehkä muutamalle ihmiselle voisi käydä sanomassa heipat ihan henk.koht., ja työpöydän siivota. Eiköhän se riitä yhden päivän osalle.