Kuten kaikki arvoisat äitikollegat tietävät, lapsiperheen arkeen kuuluu kaikenlaiset eritteet. Pulautellaan milloin minnekin, ainakin pojilla pissa lentää kaaressa ainakin kerran päivässä, parhaimpina jokaisen vaipanvaihdon yhteydessä. Ja se kakka. Se yleensä päätyy vaippaan, mutta ihan aina ei.

Tuossa aamuna muutamana silmät sikkuralla ja väsymyksestä vinossa aloittelimme Miehen kanssa poikien aamutoimirumbaa. Isompi pikkupoika oli jo saatu lähes valmiiksi ja vuorossa oli pienempi. Vaippa oli täynnä kakkaa, ja rupesin pojan pyllyä pesemään. Pesun jälkeen poika aseteltiin hoitoalustalle ja ruvettiin kuivaushommiin. Ja ihan varoittamatta poika laskee suolestaan isolla paineella hyvin lentävää sitä itseään. Ehdin itse paskasuihkun alta pois, mutta valitettavasti ihan koko vessa ei. Tuntui  siltä kuin kakkaa olisi ollut ihan joka paikassa, vaikka sitä todellisuudessa oli vain hoitopöydän virkaa toimittavan pesukoneen välittömässä läheisyydessä. Ja ennen kuin vauvalle voi vaihtaa kuivan vaipan, on siivottava ympäristö, että pääsee riittävän lähelle ko. pikkuhenkilöä, sekä vaihdettava hoitoalusta. Ja kaikki tämä on tehtävä varoen uutta kakka- ja pissasuihkua. Ei mitenkään mieltä ylentävä tapa aloittaa päiväänsä.

Tilanne ei ollut mitenkään huvittava tuolloin, mutta nythän tuo jo naurattaa. Ja tästä saadaan taas yksi lasta nolostuttava tarina tulevalle kumppanille. Kyllä vanhemman kosto on suloinen.

Ja jotta tarina olisi täydellinen, samaisena aamuna onnistuin rikkomaan pyykkikoneen. Ja vessan oven kahvan, mutta se saatiin jo korjattua. Ilman pyykikonetta olemme olleet viisi päivää, joista onneksi kolme vietimme mummolassa, jossa on toimiva pyykkikone ja jonne roudasimme kassikaupalla pestävää. Mutta koska näitä pissa- ja kakkakatastrofeja sattuu päivittäin, on mummolassa pyykätyt pyykit kohta jo käytetty. Toivon erittäin kovasti, että kone tulee kuntoon huomenna, tai hukumme pyykkivuoren alle.