Kuten jokainen meistä tietää, maallinen vaelluksemme päättyy jonain kauniina, tai vähemmän kauniina päivänä. Ihan meillä jokaisella, neulojallakin. Itse en omaa lähtöäni ole sen suuremmin suunnitellut, kaipa ne jäljelle jäävät osaavat minut kuoppaan laittaa ilman ohjeistamistakin.

Satuinpa sitten Antin ja Miehen kanssa tuossa viime viikolla kaupungilla asioidessani kävelemään hautaustoimiston ohitse. Ja katso ja ihmettele, silmiin osui ikkunasta arkku. Kävelin ikkunan ohitse ja sulattelin muutaman sekunnin näkemääni. Ja palasin takaisin katsomaan sitä ihmettä. Valveutunut hautaustoimisto on trenditietoisena hoksannut, että erilaiset kädentaidot ovat niin in juuri nyt. Ja näyteikkunassa komeili huovutettu ruumisarkku. 100% luonnonmateriaalia ja ekologiseksikin mainostivat sitä vielä. Kyllä sellaisessa arkussa kelpaa neulojan köllötellä matkalla tuonpuoleiseen. Vielä kun hoksaavat omaiset laittaa mukaan bambupuikot ja pari kerää lankaa, niin mitäpä sitä muuta voi neuloja toivoa.

Ja arvatkaa kuinka paljon harmittaa etten hoksannut ottaa kuvaa tuosta arkusta. Sille olisi passeli paikka tässä postauksessa.