Janne on siis oppinut puhumaan. Ja sitä juttua tulee yötä päivää. Toissayönä heräsin siihen, kun poika ihan umpiunessa sanoi: isi äiti meni jo. Sairaalasta päästyään ja ekaa yötä omassa sängyssä nukkuessaan poika nauroi unissaan niin hersyvästi, että minua ja Miestäkin alkoi naurattamaan.

Janne käy myös äidin muistamisen mukaan potalla. Osaa siis itsekin kertoa niin halutessaan, että vessaan pitäis päästä, mutta ei aina halua/muista/viitsi/ehdi. Jannelle pissa on pissaa, ja kakkahädän iskiessä sanotaan että kakka. Mutta potassa kakka on namia. Ja arvatkaas kuinka vaikea on pojan sormia pitää siitä "namista" erossa.

Antin ristiäisiä edeltävinä päivinä kerroimme Miehen kanssa Jannelle ketä kaikkia sinne tulee. Mummo, ukki, mummu, pappa ja Janne toisti kaiken uskollisesti. Kummista tulikin sitten pummi ja Hessusta ihahaa. Ilmeisesti Hessu ja heppa kuullostivat pojan korviin jotenkin samalta.

Ja sitten tulee näitä tahattomia. Eilen neuvolassa poika leikki veturilla ja oli kovin kiinnostunut piipusta. Sanoin Jannelle, että se on piippu. Ja poika toisti: ittu. 

Aamun ensimmäinen sana muuten oli tänään bussi ja toinen "kahka" = raksa = traktori. Että odottakaas vaan Antin kummit, jahka tästä keväämmäksi päästään, niin tullaan teille traktoreita ihastelemaan.