...muuton jälkeen:

• Yläkerran akan rappukäytäväkäyttäytyminen. Luulis että siellä asuu vähintään norsulauma, kun rouva ei ihan niin kevyesti askeltaa rappuja ylös ja alas. Herään varmaan yhdeksän kertaa kymmenestä.
• Jonkun naapurin päältätäytettävän koneen linkousäänet. Pyykkiä pestään siellä yleensä aina tähän aikaan. Tähänkin heräilee aina joskus.
• Jonkun koira. Ilmeisesti naapurirapun rotikka, joka on ruvennut haukkumaan. Kummallakaan uudella naapurilla ei ole mokomaa elikkoa kukaan bongannut.
• Kerrostaloasuminen noin yleensä. Veikkaan että olen paljon parempi naapuri, kun ei tartte kuunnella kenenkään elämää pään yläpuolelta.
• Rappusten kulkeminen kahden lapsen ja 5 litraa maitoa sisältävän kauppakassin kanssa. Käy muuten ihan hyötyliikunnasta.
• Kaksioasuminen kahden lapsen kanssa. Toiset on asuneet vähemmissä neliöissä pidemmänkin aikaa, mutta mulla "mennee heemo", kuten Janne niin oivallisesti osaa sanoa, kun joka paikka on täynnä tavaraa kun jokaista neliötä ei oikein voi täyttää kaappitilalla.

Ja asioita joita taas tulen kaipaamaan:

• Ihanaakin ihanampi, itse suunniteltu keittiö. Omin pikku kätösin olen nostellut kaappeja seinälle.
• Kaunis eteinen. Lempparitila keittiön jälkeen.
• Aivan mahtavat naapurit (ei siis nuo edellämainitut ärsyttävät, vaan ne joilla on myös lapsia).
• Ikkunasta näkyvä lähikauppa ja pizza-kebab
• Ikkunasta näkyvä leikkipuisto ja ne lukuisat perheet joihin olemme siellä tutustuneet.
• Jannen päiväkoti ihanine hoitajineen.

Vaikka kannatan muutosta, niin silti sitä itku on silmässä ja mieli haikeana. Millasenkohan valtameren sitä ehtii tulevan kuukauden aikana vielä itkeä.