Käväistiin Antin kanssa neuvolassa viime viikolla. Ja voin kertoa että Anttia ei huvita yhtään mitkään mittailut saati sitten piikitykset. Ja se lääkäritätikin oli ihan tyhmä kun piti kaiken maailman temppuja tehdä. Vähemmästäkin mennee heemo. En oikein tiennyt olisko pitänyt itkeä vai nauraa, kun lääkäri koitti saada Antin seuraamaan katseellaan helistintä. Antti katseli ensin äitiä ja kun äiti meni piiloon, niin sitten lääkäriä. Mutta ei vahingossakaan lelua. Ilmeisesti maidän vauva ei saa leluja katsella niin pitkään, että tunnistaisi sellaisen saati osaisi sitä seurata. Janne kun tuppaa viemään kaikki käsistä. Lääkäri sitten siirtyi itse vasemmalta oikealle ja alhaalta ylös, ja hyvin poika seurasi liikkeitä.

Poika kasvaa hienosti. Painoa oli 6505g ja pituutta 64cm. Koska maito tuntuu minulla edelleen riittävän pojan kasvuun, niin kiinteitä ei vielä päätetty aloittaa. Sanoin kyllä lääkärille, että mikäli nuo syöttövälit tihentyvät ihan mahdottomasti, niin aloittelen sitten kokeilun omatoimisesti. Eikä tuo kovin hanttiin pistänyt. FinIP rokotetutkimukseen osallistumme vasta kesäkuussa, kunhan päästään uuteen kotiin ja uuteen neuvolaan.

Antti on edelleen mitä hurmaavin pieni vauva. Itkee lähinnä nälkäänsä ja väsymystään, ja sitä että isoveli käy hivauttamassa milloin milläkin. Hymyilee paljon. On oppinut vaatimaan huomiota kitisemällä, mikäli jätetään liian pitkäksi aikaa yksin. Punnertaa kovasti istumaan. Ei vielä käänny vatsalleen, mutta harjoittelee kovasti. Vatsalta selälleen osaa kääntyä hallitusti aina silloin tällöin, muuten mennään vahingossa ja vauhdilla. Ja ihanuuksien ihanuus, poika on nauranut ääneen nyt reilun viikon verran. Ihan käsittämätöntä miten vauvan nauru on niin uskomattoman suloista kuultavaa. Poika myös juttelee kovasti. Neuvolareissun jälkeen olemme kaivaneet Jannen vauvalelut Antin käyttöön ja ostaneet joitakin uusia. Josko sitten seuraavalla neuvolareissulla osattaisiin seurata muita kuin kasvoja.

Noin muuten meillä eletään kiireisiä aikoja. Muuttopäivä on tiedetty pari kuukautta, mutta vasta tällä viikolla heräsin siihen kylmään tosiasiaan, että se muutto on muutaman viikon päästä. Ja rupesin paniikissa pakkailemaan tavaroita. Vaikka toimin tehokkaimmin pienen paineen alaisena, niin tällä kertaa tajusin vasta illalla, että mm. sauvavatkain tuli pakattua, vaikka se piti ottaa mukaan parin viikon väliaikaismajoitukseen, mikäli niitä soseita Antille rupean antamaan. No, jos nyt yksi tavara vähän väärään paikkaan menee, niin mitä siitä. Keittiön ylä-yläkaapit (meillä on lasiovelliset kaapit normaalien yläkaappien päällä) ovat nyt siivoamista vaille muuttovalmiina.