Kävimme esikoisen kanssa pitkän ja merkittävän keskustelun tänään, nukkumaanmenoaikaan. Poika nyppii silmäripsiään, joiden olemassaolon ehkä just sillä hetkellä tajusi.

J: Nannilla on ohkia siimissä (= Jannella on roskia silmissä)

Ä: Ei ne ole roskia, ne on ripset

J: Nannilla on ishpet (= Jannella on ripset)

J: Ei oo äitillä ishpiä

Ä: On äitillä ripset.

J: Ei Antilla ishpiä.

Ä: On Antillakin ripset.

J: Ei oo isillä ishpiä.

Ä: on isillä ripset.

J: ei oo enolla ishpiä.

Ä: Kyllä enollakin on ripset.

J: Ei oo pöllöllä ishpiä

Ä: Jaa. Eipäs äiti tiedäkään onko pöllöllä ripset. Missäs se Jannen pöllö oikein on? Annas äitille, niin katsotaan onko pöllöllä ripset.

Janne antaa pöllön äidille. Katsotaan pöllön silmiä yhdessä.

Ä: Ei taida kuule pöllöllä olla ripsiä.

J: Ei oo pöllöllä ishpiä.

Ä: ei ole pöllöllä ripsiä.

J: Ei oo sammakoilla ishpiä. (meillä on kuunneltu Rölli cd:tä, jossa on sammakkolaulu. Laulussa Rölli kertoo että sammakoilla ei ole hiuksia, ei käsiä vaan räpylät, eikä korvia ja että sammakoiden laulu on kaunista)

Ä: No sammakoilla ei kyllä ole ripsiä.