En ole mikään kiihkouskovainen tai kulje turuilla ja toreilla pauhaamassa pelastuksesta, mutta kyllä minä uskon, että tuolla jossain on Joku. Kuulun kirkkoon ihan henkilökohtaisen vakaumuksen vuoksi, eikä mieleeni ole ihan oikeasti tullut koskaan kirkosta erota, vaikka en sen palveluita aktiivisesti käytäkään. Meillä molemmat pojat on kastettu ja naimisiinkin oltais menty kirkossa muuten, mutta kun koko tapahtuma tuli sillain vähän äkkiä eteen, ettei tästä pitäjästä ihan kolmen kuukauden varoajalla saa kesällä kirkkoa varattua.

Jo pidemmän aikaa minua on kuvottanut joidenkin miespappien toiminta. Jumalanpalvelusta ei vakaumuksen takia suostuta vetämään naispapin kanssa. Nythän kirkolla on ihan selkeä toimintatapa moiseen porsasteluun; miespappi pidätetään toimestaan. Mutta siis, tätäkin päätöstä mietittiin ihan liian pitkään. Onhan se ihan oikeasti käsittämätöntä, että kirkon kaltaisen suurtyönantajan leivissä sukupuolinen syrjintä on ollut hiljaisesti hyväksyttyä. Jos itse tekisin samoin, kieltäytyisin työskentelemästä jomman kumman sukupuolen kanssa, niin olisin aika äkkiä kilometritehtaalla.

Toinen kuvotuksen aihe on/oli Marja-Sisko Aallon kohtelu. No okei, olishan asiaa voinut käsitellä jotenkin muutenkin kuin kaiken maailman roskalehtien palstoilla, mutta silti. Miten suvaitsevuutta, armoa ja anteeksiantoa saarnaava kirkko voi toimia noinkin suvaitsemattomasti. No, oppikirjan mukaanhan Aalto lähti seurakunnasta itse, mutta tuskin ihan täysin vapaaehtoisesti. Mene ja tiedä.

Viimeinen niitti minun ja kirkon suhteeseen taisi tulla tällä viikolla. Yle järjesti Homoillan, jossa sekä homot, että homoutta syntinä pitävät ihmiset keskustelivat. Ja täytyy kyllä sanoa, että homot vetivät pinnat kotiin 100-0. Etenkin ylen juontaja Manne Maalismaa antoi itsestään äärimmäisen fiksun vaikutelman, samoin kuin kansanedustaja Oras Tynkkynen. Keskustelun järkyttävintä satoa lateli Päivi Räsänen, jonka mielestä ihminen voi toki tuntea vetoa homosteluun, mutta eihän se tarkoita sitä, että pitäs seksiä harrastaa samaa sukupuolta olevien kanssa. Edelleen joku keskustelijoista oli sitä mieltä, että homoudesta voi parantua, että se nyt vaan on joku hullutus joka menee kyllä ohi. Okei, kirkon edustajat olivat fiksuja verrattuna muihin uskiksiin, Tampereen piispa mm. sanoi että kirkon työntekijöillä on oikeus rekisteröityihin parisuhteisiin ja heidän (kuten varmaan muidenkin työntekijöiden) toimiin puututaan vain jos henkilö puhuu esim. jumalanpalveluksessa vastoin Raamatun opetuksia.

Illan toiseksi järkyttävintä antia (Päivi Räsäsen jälkeen) olivat ihmisten lähettämät viestit. Joku äiti oli tosi onnellinen siitä, että oli saanut kasvatettua kolmesta lapsestaan "normaaleita" aikuisia. Kiesus! Kyllä minusta olis huomattavasti karseempaa jos oma lapseni olisi vaikka väkivaltarikollinen, murhaaja, huumediileri tai vaikkapa rasisti, kuin homo. Ja kyllä, ihan jokaisessa tapauksessa rakastaisin lastani ihan salettina ja tukisin häntä parhaan kykyni mukaan.