Liekö syynä töihinpaluu, ankea ja pimeä vuodenaika, vai ihan joku muu, mutta nyt on kyl tämä äippä aikas väsynyt. Lapset nukkuvat tällä hetkellä paremmin kuin ehkä noin kuukauteen, joten yöunta on määrällisesti enemmän. Lisäksi aikainen töihinnousu pakottaa illalla aikaisemmin nukkumaan. Jos ihminen nukkuu 21:30 - 6:30, niin kai siinä on jo ihan kohtalainen määrä unta, vaikka pari kertaa yön aikana heräiskin lasten takia.

Eilen töissä vilkaisin peiliin ja ihmettelin, että miten onkin ripsivärit noin pahasti levinneet. Hankasin ensin kuivin sormin väriä pois, sitten veden kanssa, eikä vaan lähtenyt. Kunnes lopulta tajusin, että ei se musta ole mitään ripsiväriä, vaan silmänaluset on muuttaneet oletusvärinsä ihonväristä mustaksi. Töissä kaikki asiat on kirjoitettava muistiin, koska muuten unohdan ne takuulla. Harkitsen ihan tosissani kirkasvalolampun hankkimista joko töihin tai kotiin, koska kaikki konstit alkaa olla tarpeen, eivätkä nykyiset (vitamiinit, järjetön määrä kahvia sekä aikaisemmin nukkumaan meno) enää riitä.

Oman lisänsä tähän väsymykseen tuonee se, että koko ajan tuntuu että olisin kuitenkin mielummin kotona lasten kanssa kuin töissä. Lapset kun ovat niin vähän aikaa pieniä, joten tuntuu kuin aikaa menis ihan hukkaan. Positiivisena puolenahan tässä on, että ikävä on niin kova, että iltaisin sitä tulee vietettyä aikaa enemmän lasten kanssa touhutessa, ennen kun käsissä oli puikot tai kirja tai tuijotin telkkaria ja lapset puuhas omiaan. Ja se lapsille huutaminenkin on vähentynyt käsittämättömän paljon, vaikka edelleen tietyt asiat, josta etenkin vanhemmalle ipanalle on sanottu about miljoona kertaa ja joita ei silti uskota, ärsyttää järjettömästi.

Josta tulikin sitten mieleen, että onkohan sitä ihminen ikinä oikeasti tyytyväinen olotilaansa. Kotona olo lasten kanssa tuppas loppuajasta ahdistamaan, hermo oli kireellä ja lapsille tuli suututtua ihan tyhmistä jutuista. Aika ajoin sitä toivoi, että joku olis kääntänyt aikaa eteenpäin, että pääsis äkkiä töihin. Nyt kun sitä pääsi töihin, niin oliskin mielummin lasten kanssa kotona. Naisen mieli on joskus ilmeisesti ailahtelevainen..