Tämä aamu alkoi hässäkällä. Jannen päiväkodissa oli heti aamusta valokuvaus. Pojat piti herätellä hyvissä ajoin syömään aamupuuroa, noin tuntia normia aikaisemmin. Eihän se puuro sitten meinannut kummallekaan maistua. Sit piti pestä ja puleerata puuronaamat edustuskuntoon. Pukea päälle ykköset molemmille, pojista kun otettiin sisaruskuva. Kesytettiinpä unen pörröttämät hiuksetkin veden voimalla pitkin päätä. kahteen kertaan, kun ekalla kerralla eivät mokomat asettuneet. Viimeisenä sitten ulkovaatteet päälle, koko perhe autoon ja päiväkotiin. Ihan tällain sivuhuomautuksena mainitsen, että siinä kiireessä ei äippä ollut ihan parhaimmalla tuulella, vaan hermo meinas mennä huonoon kuntoon.

Päiväkodin pihalla kiikkui poika. Äiti oli viemässä pikkusiskoa kuvaan. Toinen äiti juoksi vaatepino kainalossa sisälle, ilmeisesti kuvauspäivä oli päässyt unohtumaan ja lapselle piti hakea kuvaan sopivat vaatteet. Edellämainitun pojan pikkusisko, Jannen ryhmäläinen oli niin suloisen näköinen liivimekossaan ja vaaleissa kiharoissaan. Sisällä ryhmän tiloissa harjoiteltiin valokuvaamista penkillä istuen.  Vaatteita vaihdettiin. Erään tytön pikkulettejä aseteltiin kuvauksellisemmin, vaikka turhaanpa sitä tehtiin, tyttö itse kun on kuvan kaunis noin muutenkin. Kaikilla pojilla oli päällään kauluspaita ja suorat housut, tytöillä mekot. Yhden pojan kasvoja meikkailtiin, kun just edellisenä päivänä oli otettu osumaa ja silmä oli mustana. Poikien hiuksia kesytettiin kamman ja veden voimin.

Tunnelma oli kiireinen, jännittynyt ja riemukas. Lapsista kuvaaminen oli varmaan jännää, mutta hauskaa. Hoitajat kertoivat mitä tuleman pitää, samalla kun varmistelivat, että jokainen lapsi oli varmasti parhaimmillaan. Lähtiessäni pois, viimeiset lapset vanhempineet tulivat paikalle juoksujalkaa. Yhden pojan silmät olivat kuvassa takuulla itkusta punaiset.

Aamun kireys suli pois ja töihin lähti äiti hymy huulilla. On ne lapset niin ihania!