Lapsuudessani villasukat, ne mummon neulomat, kuuluivat vahvasti jouluun. Lähes joka joulu lahjapaketista löytyi Pandan juhlapöydän konvehteja, sekä villasukat. Viimeisimpiä mummon kutomia sukkia säästelen kuin aarretta. Yksiin olen neulonut itse uudet terät vanhojen kuluttua puhki. Toisissa on muistona luistimen kiinnityshakasen tekemä reikä, jota kukaan ei ole ainakaan 15 vuoteen vaivautunut korjaamaan. Mutta menevätpähän nuo noinkin.

Pohdiskelin villasukkia tänään aamulla töihin ajaessa. Että olis kivaa jos sitä ehtis kaikille läheisilleen, ystäville ja sukulaisille neuloa villasukat joululahjaksi. Tai joksikin lahjaksi. Ystäväni J on monena vuonna saanut unisukat synttärilahjaksi. Tämä vuosi jäi väliin, koska allekirjoittaneella oli aika lailla kädet täynnä lapsenhoitoa ja muuttoa tuossa kesän korvalla. Mutta jouluksi ystäväni saakin sitten kahdet sukat.

Miehen sukat piti valmistua jo aika päivää sitten. Isänpäiväksi viimeistään. Mutta eipäs vaan valmistuneetkaan. Oli kaikkee muuta ja sitten toinen sukka jäi vähän pieneksi ja sitä piti sitten suurentaa, kun se toinen sukka oli sentin verran pidempi. Nyt sukat ovat muutaman illan lämmittäneet Miehen varpaita. Saaja oli tyytyväinen ja ei ollut. Villasukat noin yleisesti on jees, mut valkkaamani Novitan ohjeella melkein tehty miehen palmikkosukka oli vähän liikaa. Miehille ei kuulemma sovi palmikot, ja varretkin ovat hieman liian pitkät. Mut hienot ne on, vaikkakin väsymyspöhnässä luin ohjeen väärin päin ja palmikkokuvio on näin ollen ylösalaisin. Sattuuhan näitä kai muillekin, eikö?

Sukkia kai voisi neuloskella pitkin vuotta ja antaa sitten tilaisuuden tullen lahjaksi niitä tarvitsevalle. Mutta kun. Minä olen neuloja, joka tarvitsee toiselle neuloessaan selkeän kuvan ihmisestä, jolle neulon ja etsin sopivan mallin sitten sen mukaan. Tietty perussukkia kai vois olla aina muutamaa kokoa jossain, mutta ne on vähän tylsiä neuloa. Ja antaa lahjaksikin. Vaikka ei kai lahjan saaja välttämättä ole kanssani samaa mieltä, vaan vois ehkä jopa ilahtua kun saa edes jonkinlaiset villasukat varpaitaan lämmittämään. Että jos joku tätä lukevista ystävistä/sukulaisista ei nyt missään oloissa ikinä halua villasukkia, niin paree ilmottaa heti, ettei sit tuu jossain kohtaa joskus tai jouluna ikävä yllätys siitä et meidän paketista löytyykin villasukat tai jotain muuta itse tehtyä.

Ja joulun jälkeen keskityn ihan itseeni. Onneaan odottaa ainakin neljä villasukkalankaa, joista aion tehdä jotain häikäisevän upeaa ihan itselleni.