Meillekin on iskenyt nyt se. Se sama ilmiö, jota Kaapon, Miskan ja Kertun äiti on blogissaan useampaan otteeseen kertoillut. Nimittäin, että lapset eivät nuku yöllä, ja esikoisen tapauksessa ei nuku omassa sängyssään. Alkaa muuten äippä oleen hiukkasen väsynyt.

Meillä pojat laitetaan nukkumaan klo 20-20.30. Joka ilmeisesti on ihan passeli aika, kun kerran nukahtavat melko lyhyessä ajassa. Alkuyö on rauhallista, mutta yhden ja kahden välillä se alkaa. Pienempi osoittaa mieltään sängyssä, eikä unesta havahduttuaan suostu nukkumaan muuten kuin maitopullon kanssa. On jotenkin ihan käsittämätöntä miten pieni ihminen voi vetää keskellä yötä niin hervottomat kilarit. Ellei esikoinen ole jo tuossa vaiheessa hiippaillut sänkyymme, tapahtuu se viimeistään siinä kohtaa, kun velipoikansa on saatu uudelleen nukkumaan. Toissayönä vein pojan kaksi kertaa omaan sänkyynsä, kolmannella kerralla en enää jaksanut nousta.

Aamulla viiden aikaan alkoi kuopuksen kitinä uudelleen. Rikkipoikkiväsyneet vanhemmat eivät jaksaneet asian eteen tehdä mitään, joten kaveri pisti takaisin nukkumaan. Et ehkä pitää se maitopullo jättää yöllä pois. Jonkun aikaahan sitä huutoa varmaan kestää, mut parempi sekin kuin jokaöinen valvominen ties kuinka pitkään. Ja sit pitäs enää ratkaista vaan se, että miten tuon isomman pienokaisen sais pysymään omassa sängyssään. palkintosysteemit ei varmaan noin pienelle vielä toimi. Jokaöinen kantaminenkin on ärsyttävää, kun itse ainakin herään niin hyvin unestani, että unen päästä kiinni saaminen on sitten isompi prosessi.

Tilannehan rasittaa suunnattomasti, kun molemmat pojat ovat jo pitkään nukkuneet yönsä hyvin ja omissa sängyissään. Esikoinen kipitteli vanhoina hyvinä aikoina viereen vasta aamulla viiden-kuuden maissa. Tiesä sit auttaisko jos molemmat pojat siirrettäsi samaan huoneeseen. Siinä mielessähän tää on näppärää, että kun herää aamulla viiden jälkeen niin on töissä ihan ajoissa ja pääse aikaisin pois. Taidan ottaa santsikupin kahvia, kun ei tunnu päivä lähtevän käyntiin muuten. Huoh.