Tapahtuipa kerran Myrkkylässä, että lapset eivät nukkuneet öisin. Syitä lienee moninaisia, nuhaiset nenät ja yskäiset keuhkot. Mutta myös äiti Myrkyttären työpaikkahuolet. Työpaikka oli menossa alta, aikataulu ja tapa olivat avoimet. Työpaikkahuolet valvottivat äitiä. Onhan se ymmärrettävää, kun vain puoli vuotta aiemmin vanha pesäkolo oli vaihdettu uuteen ja pankki vaati omaansa takaisin kuukausittain. Että ilmoitus töiden loppumisesta merkitsisi elintason lievää pudotusta. Ja tokihan sen uuden työpaikan löytäminen olisi niinikään haaste. Mitä pidemmälle päätökset töiden jatkumisesta, tai oikeammin niiden loppumisesta venyivät, sen huonommin nukkui Myrkytär ja sitä huonommin nukkuivat lapset. Vaistosivat kai piltit pienet, että nyt ei ole kaikki asiat kunnossa.

Äiti ja isä väsyivät. Silmiä ei enää oikein meinannut löytyä silmäpussien seasta. Hermot olivat kireällä. Ja huoli sen kun jatkui. Kunnes yönä muutamana, kun kaikki normaali ihmiset nukkuivat, äiti valvoi. Ja vittuuntui. Ja päätti tehdä asialle jotain (kuten puoliso oli neuvonut jo päiviä aikaisemmin). Seuraavana aamuna Myrkytär lähetti riittävän korkealle taholle viestin. Ja kolmen tunnin päästä tarjottiin uutta työtehtävää. Jotenkin Myrkyttärelle jäi mielikuva, että asiat liittyivät vahvasti toisiinsa. Että kun pisti hanttiin ja nosti metelin huonosta kohtelusta, jouduttiin tilanne arvioimaan uudelleen. Ettei vain kiltin tytön tavoin suostunutkaan olemaan hiljaa ja alistumaan. Mene ja tiedä, tämä jäänee varmaan ikuiseksi arvoitukseksi.

Eräänä talvisena päivänä Myrkytär sitten tutustui uuteen toimeensa toisessa toimipaikassa. Työ sinällään oli täysin uutta, mutta kaipa sitä oppii ja koulutustakin luvattiin. Myrkyttären ahdistus ja vitutus lieveni. Löytyipä se kadoksissa ollut Nukkumattikin uupuneen äitihenkilön sängyn viereen jo samaisena iltana. Taisipa tupsauttaa unihiekkaa sen verran anteliaasti, että perheen pienoiset piltitkin ovat sen jälkeen nukkuneet yönsä entiseen tapaan, kahdeksan jälkeen nukkumaan, kuopukselle maitoa kuuden aikaan, lisää unta kuulaan ja herätys 7-8 välillä. Äiti ja isä eivät ole enää koko aikaa kiukkuisia, kun saavat nukkua pidemmissä pätkissä.

Tarinalla ei varmaankaan ole mitään opetusta. Paitsi ehkä se, että lasten huonolle nukkumiselle voi olla tällainenkin syy. Tai ehkäpä se, että huonoon kohteluun ei kannata alistua, vaikka asia tavallaan kuoliaaksi vaietaankin ja äläkän nostaja siirretään toisaalle. Pääasia kuitenkin on se, että meillä nukutaan ainakin toistaiseksi paremmin.