Lomat ja muut vapaat on nyt sitten lusittu, pariksi päiväksi. Keskiviikkona alkaa pitkä viikonloppu, joten ehkä tässä just ja just jaksaa tän pari päivää töihin tulla :) Blogikin saattaa päivittyä hiukkasen useammin kuin lomalla.

Mies ja lapsukaiset viettävät vielä tämän viikon kevennettynä kotona ja päiväkodissa. Kuopus tutustuu tämän viikon päiväkotielämään, ja esikoisenkin kaksi päivää viikossa lisääntyi tällä viikolla huikeaan kolmeen. Ensi viikolla onkin sitten tosi kyseessä, kun molemmat pikku-ukkelit aloittavat päiväkodin täyspäiväisesti. Äitiä pikkasen hirvittää, miten nopsaan nuo vauvat kasvavat isoiksi pojiksi. Antin tilanne on siinä mielessä (ehkä) hieman helpompi, koska hän on koko syksyn ollut mukana, kun isoveljeä on viety ja haettu. Paikka on jo tuttu. Ja samassa ryhmässä on veljensäkin. Yleensä kuulemma sisarukset pyritään sijoittamaan eri ryhmiin, mutta alueemme päiväkodin ovat tupaten täysiä, joten pojatkin saavat viettää päivät yhdessä. Sinällään tilanne on hyvä, on edes joku perheenjäsen läsnä koko hoitoajan.

Vaikka olen aktiivisesti puolustanut lapsensa pienenä päiväkotiin vieviä perheitä, jollainen mekin siis olemme, niin kyllä se kuulkaa äidin sydäntä raastaa viedä lapset jonkun toisen hoitoon. Vaikka meidän lasten hoitopäivät pysyvät melko maltillisina, 5-7h viikosta riippuen, niin siitä huolimatta minun lapseni viettävät enemmän aikaa jonkun toisen kanssa kuin omien vanhempiensa. Tiedän, että tämä on oma valinta ja osittain pakon sanelema juttu, asuntolainoja ei paljon lyhennellä kodinhoidontuella. Mikäli tuki olisi vaikkapa tuplaten tuo nykyinen, meilläkin oltais oltu hiukkasen pidempään kotona. Ja mikäli kotona olosta saisi ansiosidonnaisen päivärahan verran rahaa, meillä oltais oltu kotona se kolme vuotta. Siinäpä kannattais yhteiskunnan päättäjien miettiä ja ynnäillä kumpi tulsi yhteiskunnalle edullisemmaksi, maksaa kotona olevalle vanhemmalle kunnon korvaus ja täten sitten säästää päivähoitokuluissa, vai maksaa päivähoitokuluja ja säästää kodinhoitotuessa. Yhden lapsen hoitaminen kunnallisessa päiväoidossa maksaa karkeasti arvioituna 1000€ kuukaudessa (lähde). Meidän lasten hoito maksaa kaupungille 2000€ kuussa, josta maksamme itse ehkä 500€. Mikäli kotikaupunkimme ja valtio tukisivat kotihoitoa vaikkapa minun vanhempainrahani verran, kunta säästäisi pelkästään meidän perheemme kohdalla 300€ kuukaudessa. Ja mikäli kymmnen perhettä tekis saman liikkeen, eli kohtuullisen korvauksen saadessaan pitäisi lapset kotona, voisi säästö olla kuukausitasolla melkoinen. Kun tuota rahaa vertaa nykyisin saatavaan tukeen (meidän perheemme kohdalla brutto n.630€ kuntalisineen), niin voisin väittää melko varmasti, että jo se tukien tuplaaminen 1260 euroon vähentäisi päivähoitopaikkojen tarvetta (jos meille jäis käteen tonnin verran kotihoidontuesta, olisi jompikumpi meistä ihan takuulla lasten kanssa kotona). Koska kyllähän se nyt vaan niin on, että melko moni äiti ja isä haluaisi hoitaa lapsen kotona, mikäli siihen vain suinkin on taloudellisesti mahdollisuus. Minun tuloni ovat keskivertoa hieman paremmat, joten tämä ei ehkä ole paras esimerkki kunnalle tulevista säästöistä. Mutta jokainen joka osaa laskea, pystyy takuulla ynnäämään, että kotona hoidettavat lapset tulevat kunnalle huomattavasti halvemmiksi kuin päiähoidossa olevat. Et mitäs jos äänestettäis seuraavissa vaaleissa vaikka pikkulasten vanhempia eduskuntaan, josko he sitten ajaisivat aktiivisemmin kotiäitien ja -isien asiaa.

Kappas vaan, hairahduin yleisestä kuulumisten kertomisesta paasaamaan. Mut ehkä tämä kertoo, miten vaikeeta se on viedä vauvansa hoitoon, vaikka toinen on jo reilut 2 vuotta ja toinen vuoden.