Aamulehti uutisoi tänään Työ- ja Elinkeinoministeriössä havaitusta seksuaalisesta häirinnästä. Yli 20 työntekijää on ahdisteltu, pääasiassa esimiehen taholta. Tapauksilla on 40 silminnäkijää. Mistään keksitystä jutusta ei siis ole kyse. Ko. ministeriön vastuulla on mm. työvoimatoimistot ja ministeriö käyttää korkeinta valtaa työllisyysasioissa. Ainakin minusta tuntuu jotenkin karsealta, että tuollaisessa ympäristössä esimiehet ahdistelevat alaisiaan systemaattisesti. Jotenkin se antaa (minun mielestäni) hiljaisen hyväksynnän seksuaaliselle ahdistelulle muillakin työpaikoilla.

Itse olen tuntenut oloni jollain työpaikallani kiusaantuneeksi esimiehen liian lähellä olemisesta. Kyseessä on siis ihan satunnaisia tapauksia, eikä ko. henkilön ollut varmaankaan tarkoitus ahdistella tai tehdä oloani kiusaantuneeksi. Mutta niin kuitenkin kävi. En asiaa vienyt eteenpäin ihan siitä syystä, että olin koko lailla varma, että kyseessä oli ainoastaan henkilön tapa olla fyysisesti muita ihmisiä lähellä. Omien kokemusteni perusteella voisin sanoa, että seksuaalisen häirinnäin raja on hyvin häilyvä. Että se, mitä joku pitää ihan normaalina kahden ihmisen kanssakäymisenä, joku toinen kokee ahdisteluna tai lähentelynä. Ja miten asiaan sitten pitäisi ulkopuolisen puuttua? Omalle pomolle on vähän vaikea sanoa, että nyt toimit asiattomasti, siinä on helposti oma työpaikka uhattuna (joskin näen jotenkin käsittämättömänä miten kukaan haluaisi olla töissä paikassa, jossa ahdistelu on hyväksyttyä).  Ja kyllähän se vaikuttaa sen ahdistellunkin tulevaisuuteen. Suomi on pieni maa, ja johtajat kavereita keskenään. Uusia töitä hakeva uhri voidaan leimata neuroottiseksi tosikoksi, joka ei ymmärtänyt leikkiä. Ja siihenpä tyssää urakehitys. Muutenkin ministeriössä asiat ovat olleet vähän rempallaan, miehille maksetaan parempaa palkkaa kuin naisille ja ikäsyrjintäkin on ilmeisesti tavallista. En tiedä kuinka paljon työ-ja elinkeinoministeri itse voi ministeriönsä toimintaan vaikuttaa, mut olispa jännä kuulla ministeri Sinnemäen kommentit tapahtuneesta ja miten asian kanssa tullaan etenemään.

Toinen mieltäni kuohuttanut uutinen viime päiviltä on tämä sikainfluenssarokotus. Ensin syyllistetään vanhemmat niin tehokkaasti, että näiden on milteipä pakko lapselleen rokotus ottaa ja sitten ensin kielletään ja sitten vähätellään rokotuksen haittavaikutukset. Hyvänen aika, THL on pelannut niin rokotteenvalmistajan pussiin hyväksymällä sopimusehdon siitä, että valmistaja ei ole korvausvelvollinen rokotteen mahdollisista haittavaikutuksista. Johan sen olis jo pitänyt jossain kohtaa jollain soitella hälytyskelloja, että ehkä kaikki ei olekaan ihan ok. Jokainen voi ihan itse miettiä, ostaisko tuotetta, jonka valmistaja ei halua myöntää sille takuuta tai sanoo, että ongelmien ilmetessä emme sitten maksele mitään korvauksia. Kummallista toimintaa ja sairastuneiden lasten vanhempien kohtelu on ollut ala-arvoista.

Tämän rokotejupakan jälkimainingeissa minä olen päättänyt, että meidän lapsemme eivät saa yhtäkään influenssarokotusta, emmekä myöskään jatkossa osallistu rokotetesteihin, mikäli rokotteita ei ole ennestään testattu minun mielestäni riittävästi. Lasten rokottamista noin yleensä en aio lopettaa. Rokotusohjelmasta on minun mielestäni kuitenkin loppupeleissä enemmän hyötyä kuin haittaa. Ja kyllä, pidän hieman outoina vanhempia jotka kieltäytyvät rokottamasta lapsiaan vedoten rokotteiden haittavaikutuksiin. Paljonkohan se sitä vanhempaa sitten lohduttaa kun lapsi sairastuu vakavasti tautiin, jonka olis voinut estää rokotteen ottamalla. Jos joku lukijoista ei rokota lastaan, niin olis kiva kuulla miksi, jos saisit insinöörinkin asian ymmärtämään.