Vaikka vasta viime viikolla kirjoitin raporttia, niin nyt on pakko tehdä se uudestaan..

Sinä joka löysi tänne hakusanoilla "blogi vauva unettomuus ahdista...", Vauva-aika on  helvetin rankkaa. Ja vielä rankempaa on jos ei saa nukuttua kunnolla missään välissä. Jos ahdistaa tosi tosi tosi paljon, ota yhteyttä neuvolaan. Meillä ainakin neuvolantäti antoi yhteystiedot kaupungin kodinhoitopalveluun, josta olis saanut kodinhoitajan lasta hoitamaan ja sillä aikaa olis itse voinut vaikka nukkua. Olin "sankariäiti", enkä apua sitten ottanut vastaan. Olis kannattanut, koska olisi ehkä jaksanut paremmin. Ja kannattaa puhua jollekin olotilasta. Se helpottaa ja apuakin saa paremmin kun edes joku tietää että nyt ei ole kaikki ihan kohdallaan. Kyllä minua ainakin joskus ahdisti, vitutti ja suututti, kun ei saanut nukkua.

Viime viikkojen aikana olen lukenut lehdistä juttua siitä nuoresta(?) äidistä, joka aiheutti lapselleen vakavia vammoja ravistamalla ja kuristamalla. Tapaus oli kammottava, lapsi vammautui pahoin, mutta jollain tasolla ymmärrän kyllä miten tilanteeseen päädyttiin. Muistan itsekin ajatelleeni monta kertaa, että tekis mitä vaan että vauva lopettais itkemisen. Osasin onneksi lähteä siinä kohtaa hetkeksi takapihalle ottamaan happea ja jätin pojan sisälle huutamaan. Hän sai ehkä hetkellisiä henkisiä traumoja, mutta selvisimme muuten vaurioitta.

Äitiys ei siis ole ihan aina, tai koskaan(?), unelmanpehmoista ja suloista. Kyllä minulla ainakin välillä pinnassa olivat vihankin tunteet ja avuttomuus. Väsyneenä kun asiat paisuvat vielä valtavimpiin mittasuhteisiin. Minun mielestäni lasten vauva-aika ei varsinaisesti ollut mitenkään ihanaa ja onnellista aikaa. Olin aina väsynyt ja siitä johtuen kiukkuinen. Ja meillä sentään molemmat pojat ovat nukkuneet kohtalaisen hyvin. En edes pysty samaistumaan niihin äiteihin, joiden lapset nukkuvat vuosikausia huonosti.