Lueskelin aamusella aamupalan painikkeeksi Telma-lehteä. Siinä oli artikkeli perhevapaista ja siitä, että miten edelleen äidit pitävät suurimman osan sallituista perhevapaista. Yleisimmät perustelut tälle ovat, että mies tienaa enemmä ja miehellä on täten paremmat mahdollisuudet edetä työssään kuin pienipalkkaisella naisella. Perhevapaiden pito nähdään siis edelleen työuralle haitallisena asiana.

Samaisessa artikkelissa myös kerrottiin, että aina perhevapaa ei ole hidaste tai este urakehitykselle. Helsingin Sanomat ylensi äitiysvapaalta palanneen naisen päätoimittajaksi kolme päivää töihinpaluun jälkeen. Toisaalla taas eräs isä oli ollut hoitovapaalla vuoden, ja palasi töihin intoa puhkuen ja eteni urallaan tämän jälkeen hyvin. Tosin tiedän (itseni mukaan lukien) enemmän naisia, joiden uraan lapsen saaminen on vaikuttanut negatiivisesti, kuin niitä, jotka ovat saaneet heti vapaalta palattuaan ylennyksen..

Monesti naisvaltaisilla aloilla on totuttu perhevapaisiin, ja siellä perhevapaalla oleva mies ei varmaankaan herätä kummastusta. Tosin, Miehen jäädessä naisvaltaiselta työpaikalta isyys-, vanhempain- ja hoitovapaalle ja isäkuukaudelle, hänen työpaikallaan ei moista käsitettä ollut järjestelmään luotu, joten hän oli siis äitiyslomalla ;o) Monesti siis nähdään, että miesvaltaisella alalla työskentelevä mies on jotenkin outo, mikäli haluaa jäädä kotiin lasten kanssa. Itse olen työskennellyt aina miesvaltaisella alalla, enkä ole törmännyt yhtään kertaa mieheen, joka olisi pitänyt osan vanhempainvapaasta tai jäänyt hoitovapaalle. Jokainen isäksi tullut on tosin pitänyt isyysloman, mutta ei yksikään ole esim. mainostanut pitävänsä isäkuukautta. En sitten tiedä onko tähän syynä nimenomaan se miesvaltaisuus, vai se että moni mies kokee ehkä helpommin olevansa työnantajalleen korvaamaton..

Itse palasin vanhempainvapaalta töihin intoa puhkuen. Ihan vaan siksi, että kotona lasten kanssa vaan oli aivan helvetin rankkaa. Olisin ehkä selvinnyt paremmin, mikäli lähellä olisi ollut enemmän vertaistukea. Uusi äiti uuden asuinalueemme leikkipuistossa ei saanut osakseen kovinkaan lämmintä kohtelua. Päinvastoin kuin edellisessä asuinpaikassamme, jossa kaikki äidit, isät, mummot ja papat otettiin vastaan tervehtien ja ainakin yritettiin jonkunlaista kontaktia uusiin tulokkaisiin ottaa. Mutta siis, ehkä syynä tuon edellä mainitun isän työintoon hoitovapaan jälkeen oli se, että töissä pääsee paljon helpommalla. Ei tarvitse ruokkia lapsia, pukea, pestä, vaihtaa vaippaa, riisua, ruokkia, nukuttaa, ruokkia, vaihtaa vaippaa, pukea, ulkoiluttaa jnejnejne. Saa rauhassa tehdä hommansa loppuun, juoda kahvin kuumana ja syödä puoli tuntia. Eikä ole koko aikaa pientä huutokuoroa lahkeessa roikkumassa. Ja ennen kaikkea, on koko päivän aikuista juttuseuraa.. Ehkä isät ovat fiksumpia kuin äidit. Huomaavat miten tuore äiti muuttuu hemaisevasta misusta aina väsyneeksi ja kiukkuiseksi äidiksi, joka odottaa puolison paluuta kotiin kuin kuuta nousevaa, että pääsis vaihtamaan vaatteet tai suihkuun tai ihan vaan hetkeksi hengähtämään paskahuussiin lukkojen taakse. Ja siksi miehet ovat mielummin tekemässä uraa, kuin kotona lasten kanssa. Mene ja tiedä.