Kolme viikkoa uudessa työpaikassa on takana ja TYKKÄÄN! Olen ison osan aikaa totaalisesti pihalla, mutta aina hetkittäin ainakin kuvittelen ymmärtäväni jostain jotain. Olen saanut ensimmäisestä viikosta alkaen, ja lisääntyvällä vauhdilla, mielekkäitä työtehtäviä. Osa on aika simppeleitä, mutta osassa on puhuttu tosi isoista jutuista. Ja kiirettä meinaa pukata väkisinkin. Tälle päivälle pitäis tehdä kaksi isompaa juttua, ja aloitella kolmatta. Sen sijaan että tekisin niitä heti aamutuimaan, vietän aikaanki lueskelemalla blogirästejä. Mut hei, kiire on paras motivaattori ;o)

Huomattavin muutos on oman pääkopan tilanne. Tuntuu kuin olisin saanut jonkun energiapiikin. Illat eivät enää mene puolikoomassa sohvalla maaten, vaan jaksan oikein tehdäkin jotain. Eikä koko aikaa vituta. Kummasti se vaan se työpahoinvointi vaikuttaa henkiseen hyvinvointiin. Kun ei kaikki energia mene vitutukseen, niin sitä jää jonkun verran enemmän muuhun.

Ja aika. Se menee suorastaan juoksemalla. Just kun maanantaista selviää, niin onkin jo perjantai. Työkaverit ovat mukavia. Ja päivisin syödään liiankin hyvin. Ei ihme ettei paino oikein meinaa pudota..