Minä kuulun siihen ikäpolveen, joka on aina käyttänyt lyijykyniä. Olen opetellut kaunoni lyijykynällä, laskenut ensimmäiset laskuni, kirjoittanut ensimmäisen päiväkirjani, kouluaineen, kirjeen jne. Lyijykynällä kirjoittaessa kun käsialakin on kauniimpaa.

Edelleen kirjoitan muistiinpanoni, erilaiset listani ja aika ajoin myös ajatukseni ihan perinteiseen tapaan, paperille lyijykynällä. Myös tämä kirjoitus on alunperin juurikin lyijykynällä kirjoitettu, oli mielessä ajatus, edessä paperia ja lyijykynä.

Ihan perinteisen, teroitettavan lyijykynän on minunkin elämässäni syrjäyttänyt lyijytäytekynä. Uudessa työpaikassani tilasin itselleni heti lyijytäytekyniä, kun niitä ei varastosta löytynyt.

Jotenkin tuntuu, että ajatukset järjestyvät päässä ja tulevat paperille paremmin ajateltuina kuin esim. näin blogiin tietokoneella kirjoitettuna. Ilmeisesti jäsennän pääkoppani alati sekaisempaa tilaa kirjoittamalla ;o) Ja eilen, tehdessäni englanti-suomi käännöstä töissä, piti avuksi ottaa lyijykynä ja paperi. Suoraan koneelle naputellussa tekstissä kun ei tuntunut olevan päätä eikä häntää. Täyttä hepreaa olleet lauseet avautuivat heti, kun kirjoitin ne paperille. Saman ilmiön olen huomannut monesti ennenkin.

Ja toki, käytän paljon myös kuulakärkikynää, mutta se ei vaan toimi samalla tavalla kuin lyijykynä.