Meillä on tällä viikolla ollut teema. Nimittäin erilaisista asioista vierottautuminen. Allekirjoittanut on kovasti koittanut palata ruotuun ja jättää herkuttelun niille, joilla on vähemmän kiloja. Käytännössä siis sokeri ja vehnä ovat jääneet pois. Paitsi että eilen oli pahimpaan ahdistukseen (=Mies iltavuorossa, kuuma kun helvetissä, sokerivieroitusoireet päällä ja tappelevat ja kiukkuiset lapset) maistaa yksi suullinen omenaviineriä. Melkein syljin sen pois, kun tuli niin kovin syyllinen olo. Ja tänään intialaisessa ravintolassa lounaalla tuli syötyä pala naan-leipää. Huom, yksi pala. Pahin on (ehkä) jo takana, joten ehkä tää taas tästä. Tulevan viikonlopun makeankulutuksen koitan pitää nollassa. Painoa putosi talven ja kevään aikana se 6.1 kg pelkällä ruokavalion muutoksella. Ihmeiden ihme, että eivät kilot ole tulleet takaisin, vaan pysyneet poissa parin kuukauden repsahtelusta huolimatta.

Toinen vierottautuja perheessämme on Kuopus. Kuopus ei ole oikein koskaan syönyt tuttia. Sen sijaan vauvana lussutti tissiä ja isompana maitopullo on ollut tutin korvike. Nyt sitten päätin kokeilla josko se maitopullokin vois pikkuhiljaa jäädä. Sunnuntaina sitten pistin pojat nukkumaan ja ihan kokeilumielessä jätin pullon pikku-ukkelille viemättä. Muutaman kerran kaveri maitoa huuteli, mutta sammui lopulta ilman sen suurempaa mielenosoitusa. Olin ihan äimänä. Ja yhtenä iltanan onnistuttuani päätin kokeilla toisena ja kolmantenakin. Katso ja ihmettele, pojat ovat rauhoittuneet sänkyihinsä paremmin kuin ennen, ei ole tarvinnut suuttua tai komentaa tai käyttää pissalla tai peitellä tai pusutella. Joita siis on tehty koko kesän aikaan joka hemmetin ilta raivostumispisteeseen saakka. Jotekin tuntuu, että Kuopus on noin muutenkin nukkunut paremmin kuin pitkään aikaan.

Ja jos Kuopus osaa Yllättää, niin kyllä Esikoinenkin osaa. Nimittäin poika on nukkunut jo muutaman viikon ajan yöt omassa sängyssään. Muutamana aamuna (ja viime yönä) on pikkumies tepastellut keskeemme, mutta ei enää sitä joka yö keskellä yötä rumbaa. Pakko kyllä nyt sanoa, että pikkasen on ehkä haikea olo, kun selkään ei liimaudukaan sitä pikkupoikaa joka yö...