Bongasin Facebookista eilen erään tuttuni tilapäivityksen. Siinä varoiteltiin päiväkodin pihasta löytyneistä verisistä huumeruiskuista ja muista asiaanliittyvistä välineistä. Ohitin asian ensin, mutta joku pisti lukemaan sen uudeleen. Ja se joku oli meidän poikien päiväkodin nimi. Olipa kiva yllätys. Not.

Aamulla sitten otin asian puheeksi päiväkodissa, kysyin Kuopuksen ryhmän hoitajalta asiasta. Ja hän myönsi, että ruiskuja oli löydetty. Meille vanhemmillehan mitään ei tietenkään ole tarpeen ilmoitella, meidän lapsethan ne vaan siellä huumevälineiden kanssa leikkivät. Okei, olen ehkä hiukkasen neuroottinen äiti, valitin jo kertaalleen rikkiolevasta päiväkodin portista (joka on mielestäni edelleen helvetinmoinen turvallisuusriski, kun kerran meidän kohta 3v saa portin itse auki, eikä hän edes ole porukan pisin lapsi). Ja nyt aion laittaa viestiä päiväkotiin tällaisen asian tiedottamisesta. Kyllä minun mielestäni lasten turvallisuus on asetettava päiväkodin, tai kaupungin, imagon edelle. Jos kerran huumeiden käyttöön liittyviä tavaroita on löydetty, minä ainakin haluan kertoa ihan itse lapselleni, että sellaisiin tavaroihin ei saa koskea.

Töihin tulessa meinasi sitten tulla itku. Joo, huolehdin ehkä turhasta, mutta huolehdinpahan silti kolmivuotiaani turvallisuudesta ja terveydestä. Utelias poika saattaa ihan hyvin ottaa ruskun käteensä ja ihmetellä että mikähän se tämä on. Haluan tietää mitkä valmiudet päiväkodilla on valistaa lapsia mihin saa koskea ja mihin ei, sekä sen miten heillä on varauduttu siihen mahdollisuuteen, että jotakin lasta piikki pistää.

Olen varmaan jo aiemminkin sanonut, mutta kyllä nykyvanhempi kohtaa melkoisia haasteita, erilaisia kuin esim. minun lapsuudessani.