Suomen kansa on tuohtunut. Yle teki elokuvan Mannerheimistä, joka on noin teoriassa hyvä juttu. Mutta kun se Mannerheim olikin musta, niin se ei sitten käykää päinsä. Mannerheim on lähes pyhään myyttiseen asemaan noussut sotasankari. Jonka sankaruutta toki voi katsella monelta kantilta. Tampereella Mannerheim ei sisällissodan tapahtumien vuoksi ole lähelläkään sankaria, lahtariksi häntä täällä päin taidetaan nimittää. Ei Mannerheimkaan yksin niitä sankaritekoja tehnyt, vaan toteuttajina olivat ihan tavalliset suomalaiset miehet. Voinette siis päätellä, että minua ei voisi vähempää kiinnostaa minkä värinen Mannerheim elokuvassa on. Enkä ymmärrä miksi asiasta pitää nyt näin kamalasti jauhaa joka mediassa. Tehty mikä tehty, en elokuvaa varmaankaan katso, mutta enpä katsois sitä valkoisellakaan pääosan esittäjällä. Jotenkaan en usko, että näissä sankaripalvontaelokuvissa tulee esille kovinkaan kriittistä materiaalia Mannerheimin toimintaa kohtaan. Se mikä elokuvassa mielestäni on kyseenalaista, on se että YLE rahoittaa elokuvan, joka tehdään halvalla Afrikassa. Näytteilijöille tuski on maksettu samantasoista palkkaa, kuin mitä vastaavan roolin suomalaisnäyttelijälle.
Lenita Airisto taas tuohdutti kanssa lausumalla, että jos 12-vuotias lapsi on kännissä kaupungilla, pitäisi vanhemmat laittaa putkaan. Minä en ymmärrä miksi tästä pitää tuohtua. Kyllä 12 vuotias on liian pieni olemaan kännissä ja kyllä jokaisen vanhemman pitää tietää missä lapsi on ja mitä tekee tuon ikäisenä. Eri asia toki on jos vanhempia ei kiinnosta. Minä olen siis tässä asiassa täysin samaa mieltä Lenitan kanssa. No juu, omat lapsenihan ovat pieniä, enkä tiedä vielä murrosiästä tuon taivaallista, joten voihan se olla että olen itsekin potentiaalinen putkassa istuja tuossa 8 vuoden päästä. Mutta en pyörrä puheitani. Jos en tiedä missä minun lapseni on ja mitä tekee 12-vuotiaana, minut on syytäkin pistää vähäksi aikaa miettimään tekosiani. Toki lapset voivat karata, näin on käynyt minunkin ystäväpiirissäni ja kadonnutta lasta etsitty sitten poliisin ja puolen kaupungin voimin. Mutta jos lapsen katoamisesta ei ilmoiteta kenellekään minnekään, niin kyllä siinä vanhempi laistaa omasta roolistaan. Minähän en ole mikään superäiti. Teen virheitä kasvatuksessa varmaan päivittäin, mutta ainakin yritän paikkailla niitä aina asian huomatessani. Huudan lapsilleni, koska en ole pyhimys ja tuhannetta kertaa samaa asiaa sanoessani saman päivän aikana, joskus vaan palaa käämi. Uhkailen, lahjon ja kiristän, jos tilanne sitä vaatii, vaikka nuo konstit eivät enää ole hyväksyttyjä kasvatusmetodeja. Haluan monesti tehdä ihan jotain muuta kuin puuhailla lasten kanssa. Mutta silti tiedän aina missä lapseni ovat. Toki jos lapset ovat 2 ja 4-vuotiaat enkä tietäisi missä lapseni ovat, lapset olisi ehkä syytäkin ottaa minulta pois.
Että arvoisat kanssakansalaiset, ei olla niin hirveen tuohtuneita joka asiasta joka poikkeaa valtavirrasta. Mitä siitä jos Mannerheimiä näyttelee musta, ei sitä elokuvaa ole kenenkään pakko katsoa. Ja vaikka olen monessa asiassa Lenita Airiston kanssa eri mieltä, joskus näköjään olen hänen kanssaan samaa mieltäkin.
Lenita Airisto taas tuohdutti kanssa lausumalla, että jos 12-vuotias lapsi on kännissä kaupungilla, pitäisi vanhemmat laittaa putkaan. Minä en ymmärrä miksi tästä pitää tuohtua. Kyllä 12 vuotias on liian pieni olemaan kännissä ja kyllä jokaisen vanhemman pitää tietää missä lapsi on ja mitä tekee tuon ikäisenä. Eri asia toki on jos vanhempia ei kiinnosta. Minä olen siis tässä asiassa täysin samaa mieltä Lenitan kanssa. No juu, omat lapsenihan ovat pieniä, enkä tiedä vielä murrosiästä tuon taivaallista, joten voihan se olla että olen itsekin potentiaalinen putkassa istuja tuossa 8 vuoden päästä. Mutta en pyörrä puheitani. Jos en tiedä missä minun lapseni on ja mitä tekee 12-vuotiaana, minut on syytäkin pistää vähäksi aikaa miettimään tekosiani. Toki lapset voivat karata, näin on käynyt minunkin ystäväpiirissäni ja kadonnutta lasta etsitty sitten poliisin ja puolen kaupungin voimin. Mutta jos lapsen katoamisesta ei ilmoiteta kenellekään minnekään, niin kyllä siinä vanhempi laistaa omasta roolistaan. Minähän en ole mikään superäiti. Teen virheitä kasvatuksessa varmaan päivittäin, mutta ainakin yritän paikkailla niitä aina asian huomatessani. Huudan lapsilleni, koska en ole pyhimys ja tuhannetta kertaa samaa asiaa sanoessani saman päivän aikana, joskus vaan palaa käämi. Uhkailen, lahjon ja kiristän, jos tilanne sitä vaatii, vaikka nuo konstit eivät enää ole hyväksyttyjä kasvatusmetodeja. Haluan monesti tehdä ihan jotain muuta kuin puuhailla lasten kanssa. Mutta silti tiedän aina missä lapseni ovat. Toki jos lapset ovat 2 ja 4-vuotiaat enkä tietäisi missä lapseni ovat, lapset olisi ehkä syytäkin ottaa minulta pois.
Että arvoisat kanssakansalaiset, ei olla niin hirveen tuohtuneita joka asiasta joka poikkeaa valtavirrasta. Mitä siitä jos Mannerheimiä näyttelee musta, ei sitä elokuvaa ole kenenkään pakko katsoa. Ja vaikka olen monessa asiassa Lenita Airiston kanssa eri mieltä, joskus näköjään olen hänen kanssaan samaa mieltäkin.
Kommentit