Minulla on kesäloma. Ja kesäloman kunniaksi ostin itselleni kevyttä kesälukemista. Jari Sinkkosen Elämäni poikana, sekä Raisa Cacciatoren Pelastakaa pojat. Olen lukenut ensimmäistä noin puoliväliin. Vastaan tuli pohdintaa siitä, miten osa vanhemmista haluaa kasvattaa lapsensa mahdollisimman sukupuolineutraalisti. Eikä siinä mitään, jokainen kai kasvatamme lapsemme parhaaksi katsomallamme tavalla. Mutta sitä ihmettelen, että missä välissä sukupuolesta on tullut huono asia. Ennen tytöt olivat tyttöjä ja pojat poikia. Nyt pitäisi olla sukupuolineutraali. Tytöille pitää antaa leikkeihin pikkuautoja ja pojille nukkeja. Joo, on meilläkin pojille yksi nukke. Ja se on ollut lelukoriin unohdettuna jo vuoden päivät ainakin. Kun se ei vaan kiinnosta. Pehmoleluilla pojat aika ajoin leikkivät, mutta nuket ei vaan kiinnosta. Leluiksi valikoituvat kerta toisensa jälkeen ne perinteiset poikien lelut. Ja mikäpä minä olen heitä pakottamaan nukeilla leikkimään.
Meillä siis pojat on kasvatettu alusta lähtien pojiksi. Enkä osaa tätä edes hävetä, vaikka nykyään kai pitäisi. Jos meillä olisi tyttöjä, minä kaiketi leikkisin heidän kanssaan barbeilla ja nukeilla, väkertäisin nukkekotia. Pojat sen sijaan tekevät nukkekodista autotallin. Tämän lisäksi sorrun kahden tytön kummina stereotypioihin, ostelen heille lahjaksi tyttöjen juttuja, kuten koruja, Hello Kittyä, barbeja jne. Eivätkä heidän vanhempansa ole asiaa mitenkään negatiivisesti ottaneet.
Sinkkonen kirjassaan sanoo, jotenkin niin, että pojasta tulee poika jo ennen syntymäänsä. Ja vääjämättä hänen käytöksensä ohjautuú sen mukaan. Että vaikka kuinka poikalapsella olisi tarjolla nukkeja ja autoja tasapuolisesti, on hyvin todennäköistä, että poika valitsee lelukseen mieluiten sen auton. Näin meilläkin. Lapsemme osoittavat kiintymystä varmaan normaalisti ilman nukkejakin.
Suosittelen Sinkkosen kirjaa kaikille äideille, isille ja sellaisiksi aikoville. Minä toivon että olisin lukenut tämän kirjan ennen omien lasteni syntymää. Olen koko lailla toiminut lasteni kanssa oikein ihan vaistonvaraisesti, mutta kirja avaa sellaisia asioita, joihin olisin ehkä voinut kiinnittää enemmän huomiota. Ja näin naisena, onhan se ihan kiva koittaa edes jollain tasolla ymmärtää mitä noiden poikieni päässä liikkuu.
Sinkkonen kirjassaan sanoo, jotenkin niin, että pojasta tulee poika jo ennen syntymäänsä. Ja vääjämättä hänen käytöksensä ohjautuú sen mukaan. Että vaikka kuinka poikalapsella olisi tarjolla nukkeja ja autoja tasapuolisesti, on hyvin todennäköistä, että poika valitsee lelukseen mieluiten sen auton. Näin meilläkin. Lapsemme osoittavat kiintymystä varmaan normaalisti ilman nukkejakin.
Suosittelen Sinkkosen kirjaa kaikille äideille, isille ja sellaisiksi aikoville. Minä toivon että olisin lukenut tämän kirjan ennen omien lasteni syntymää. Olen koko lailla toiminut lasteni kanssa oikein ihan vaistonvaraisesti, mutta kirja avaa sellaisia asioita, joihin olisin ehkä voinut kiinnittää enemmän huomiota. Ja näin naisena, onhan se ihan kiva koittaa edes jollain tasolla ymmärtää mitä noiden poikieni päässä liikkuu.
Kommentit