Olen palannut sairaslomalta takaisin töihin. Kaksi viikkoa meni lääkärin määräyksen mukaisesti levätessä, nukuttua tuli varmaan keskimäärin 12h vuorokaudessa, joskus jopa enemmänkin. Nukkumisen lisäksi olen neulonut. Sain loppuun ikuisuusprojektin Paraphernia - sukat. Itse malli on siis äärettömän kaunis, mutta valitsemani lanka ei vaan sopinut malliin yhtään. Iski siis plääh ja sukat olivat vuoden odottamassa valmiiksi tuloaan. Nyt ne on kuitenkin valmiit ja käytössä unisukkina. Austermann Step on vaan käsittämättömän ihanan tuntuista lankaa ihoa vasten.

Toinen vähän vähemmän aikaa valmistumistaan odottanut Daybreak-huivi valmistui loman aikana niin ikään. Onnistuin katkaisemaan puikon, eikä vastaavaa ollut kotona, joten tämä odotteli tovin uuden puikon ostoa. Lankana on Novitan TicoTico. Neulomisvaiheessa en oikein koko huivista tykännyt, mutta valmistuttuaan se olikin kerrassaan ihana. Samalla mallilla saatan tehdä toisenkin huivin joskus.

Ja uusin hullutukseni ovat neulotut joulupallot. Kaikki alkoi viattomasti (kuten tässä harrastuksessa yleensäkin) yhdestä pallosta. Se pallo piti lähettää yllätyksenä edelleen. Mutta esikoinen ihastui palloon niin paljon, että kielsi ehdottomasti sitä lähettämästä mihinkään. Sitten tein toisen ja innostuin itsekin, toinen sai kaveriksi kolmannen ja vielä pitäis tehdä muutama lisää olohuoneen lamppuun. Ja se alkuperäinen ajatus on vielä toteuttamatta kokonaan.

Sairasloma ei siis parantanut masennusta, enkä sitä ihan oikeasti odottanutkaan. Käänne parempaan tai ainakin tämä pitkä syöksy katkesi. Vielähän tässä tarvitaan lepoa ja asioiden priorisointia, etten saa itseäni samaan jamaan ennätystahdissa uudestaan. Nyt en enää toivo kuolevani ja uskon selviäväni tästä elämään.