Kävin harrastamassa kulttuuria. Kävin ensimmäisen kerran ikinä Tampereen teatterin päänäyttämöllä ja katsomassa musikaalia. Olen vaikuttunut. Minullahan ei ollut ennen tätä mitään tietoa mistä Les Miserables kertoo. Sen tiedän, että elokuvaversiossa pääosassa olivat Anne Hathaway ja Hugh Jackman. Joista jälkimmäistä luonnollisesti toivoin myös Tampereelle pääosaan ;o) Sen sijaan sainkin ihmetellä Jean Valjeanin roolissa Tero Harjuniemeä, jonka laulu sai minut välillä liikuttumaan kyyneliin.

Musikaali on saanut loistavat arvostelut niin yleisöltä kuin paikalliselta medialtakin. Eikä suotta. Alun ensimmäiset 10 minuuttia olivat kamalat. Pohdin miten ihmeessä jaksaisin istua vielä kolme tuntia teatterissa. Mutta sitten tapahtumat lähtivät vyörymään hyökyaallon lailla ja veivät minut mukanaan. Kertaakaan ei koko aikana tullut tarvetta katsoa kelloa.

Vaikuttavinta olivat joukkokohtaukset, jossa koko näytelmän väki lauloi kovaa ja hyvin tunteita herättelevästi. Olin aivan kananlihalla. Sekä balladit, jotka toivat kyyneleet silmiin. Jälkeenpäin harmittelin, että lauluista jäi kovin vähän mieleen, mutta alitajunta toimii ihmeellisesti: viikonloppuna heräsin molempina aamuina siihen, että musikaalin kappaleet soivat päässäni.

Ihan vaan vihjeeksi, näin joulun lähestyessä, tässä on oiva lahjaidea jokaiselle, joka edes vähän tykkää käydä teatterissa. Minussa tämä herätti jonkunlaisen poltteen lukea Kurjat-kirja.