Olen jotenkin äimistyneenä seurannut kommunikoinnin tasoa internetissä. Ihmiset suoltavat kaikenlaista ihan omalla nimellään, kertoen parhaassa - tai pahimmassa - tapauksessa myös työnantajansa nimen julkisuuteen. Jaellaan tappouhkauksia, rasistista sontaa jne. Omalla nimellä ja kuvalla. Toisaalta, ehkä ryhdikkäämpää näin, kuin että anonyyminä huudellaan. Asioilla on puolensa. Hurjinta meno on Iltalehden nettisivuilla, mutta en usko muidenkaan sivustojen olevan sen siistimpiä, en vain seuraa muita kovinkaan aktiivisesti.

Itse olen perin juurin epäluuloinen nykyteknologian käyttäjä. Lähden siitä ajatuksesta, että kaikki mitä nettiin laitan, on sieltä löydettävissä. Ei ehkä ikuisesti, mutta todella pitkän aikaa. On riittävän paha asia miettiä nuoruuden toilailuja ihan netin ulkopuolella, saati sitten muistella niitä kuvatodisteiden kera sosiaalisessa mediassa, tai pahimmassa tapauksessa  lukea niistä feissarimokista. Kun se Google on ihmeellinen asia, sen avulla ihan normaali ihminen voi löytää ne nuoruuden hölmöilyt netistä. Puhumattakaan tulevista työantajista. Koska uskokaa vaan, jokainen työnantaja tsekkaa potentiaalisen työntekijän tiedot jostain hakukoneesta, oli se sitten laillista tai hyväksyttävää tai ei.

Pahimpia tuntuvat olevan - anteeksi vaan - naisten ylläpitämät ryhmät. Kuulun Facebookissa useampaan harrastusryhmään. Nyt olen päättänyt erota kokonaan puutarharyhmästä, koska en yksinkertaisesti jaksa ryhmän negatiivista ja toisia dissaavaa ilmapiiriä. Keväällä jätin ryhmän seuraamisen vähemmälle, nyt kun jopa kielenkäyttö on mennyt ala-arvoiseksi, en usko saavani ryhmästä mitään lisäarvoa elämääni. Noiden erilaisten käsityöryhmien henki sen sijaan on tähän saakka ainakin ollut loistava, vaikka lähes kaikki ryhmän jäsenet ovat naisia. Ilmeisesti tämä harrastus on niin suurta intohimoa, että sen harrastajilla on varaa olla ystävällisiä muillekin. Mene ja tiedä.